Miltä meno maistuu, Juno?

Räppääminen oli Junon mielestä aluksi aika pelleä.

Kuva: Sara Kaitera

Viime vuonna edellisen soololevynsä julkaissut Juno, aka Jon Korhonen, ei näytä pysähtyvän hetkeksikään. 18-vuotiaana levytetyt omakustannealbumit ja yhtyeet kuten Hulabaloo, SMC Lähiörotat, Elokuu ja nyt myös Juno & The Gambit kuuluvat hänen tuotantoonsa. Mutta miten kaikki sai alkunsa?

”Kiinnostus musiikkiin lähti ala-asteelta siitä, et frendi kuunteli jenkkiräppii,” hän kertoo.

”Mä en muista millä luokalla olin, mut kun tuli Fintelligensin eka sinkku, se oli siistiä, kun olin aina digannut runoista ja kerronta-jutuista, ja rap on aika lähellä sitä kaikkea. Sun ei tarvii olla mikään tenori.”

”Mä aloitin sen periaattees ihan yksin. Kaikki kuunteli räppii, mut sit mä päätin kokeilla miltä se tuntuu yhen frendin kanssa, jonka kanssa pelasin fudista. Se oli meidän mielestä aika pellee.”

Pienestä kaikki lähtee, kun räpin teko sujui äidin tietokoneen avustuksella, simppelillä mikrofonilla. 2000-luvun alkupuolella oltiinkin jo nauhoittamassa omakustannuslevyjä, kuten vuonna 2004 ilmestynyt EP Usko, Toivo, Rakkaus

”Junnuna tavallaan tiesi sen, et ei haluu mitään isoa levy-yhtiötä, kun ei oo niin hyvä. Mutta ois kiva tehdä biisit sillee et ne on ees jossain.”

Musiikin ohella Juno on kokeillut muitakin töitä, muun muassa Meiran-kahvitehtaalla, mutta...

”Mä tykkään kaikesta luovasta työstä. Oon kokeillu olla koulus sen mitä se on pakollista, jäänyt luokalle ja kokeillu olla armeijassa, sivarissa... mä oon kokeillu olla töissä mutta sitten tulee ne rajoitteet vastaan. Vähän aikaa se saattaa olla ihan kivaa, mutta sit tulee korvista ulos.”

Luovalla työllä, eli kirjoittaessaan kappaleita, eronnut ja kahden lapsen isä kertoo saavansa inspiraationsa arjesta, elämästä, ja siitä mitä hän näkee ympärillään.

”Esimerkiksi tulee tehtyä aika paljon biisejä omista fiiliksistä, vaikka tosta kun on eronnut. Sitä käsittelee, että miltä se tuntuu oikeasti kun ei kuitenkaan asu koko ajan lasten kanssa tai ongelmia siinä kun on nuori ja tunnettu, että kuinka paljon se ahdistaa ja et miten sitä asiaa yrittää välillä paeta.”

Uran kasvaessa, onko sanoitusten tyyli muuttunut?

”En mä tiedä. Mä haluaisin et jengi alkais ajattelee. Tai jos jollekin joku ajatus auttais johonkin masennukseen tai whatsoever, ni se ois aika siistii. Ehkä muutos johtuu siitä, kun on itsekin kasvanut. Joutuu myös miettimää, et vaikka haluaisi vittuilla ja olla provosoiva ni pääsee myös helpommalla sanomalla jotain muuta kun suoraan vaan 'haistakaa vittu'.”

"On sitä tullut kelailtua, vaikka ei saisikaan taidetta tehdessä, että mitäs sitten, kun lapset on isoja ja ne tulee kysyy 'miks sä oot tätä mieltä? Ootsä oikeesti tätä mieltä?' Oon päättänyt alunperin, et mä haluun provosoida. Mä en ota sitä niin vakavasti. Vaikka olen sanonutkin biisissä 'puukottakaa Ville Itälää', ni en mä oikeesti tuolla jengille lietso, et tehkää niin.”

”Mä oon aina sanonu et mun tavoite on olla suomirapin Marilyn Manson, koska mä tiedän että olen loppupeleissä värikäs persoona.”

Uutta biisiä, uutta levyä

Taannoinen lapsilisien leikkausuhka on sytyttänyt Junossa ajatuksia. Haastattelupäivänä Juno oli menossa tekemään kappaletta kyseisestä aiheesta.

”Idea lähti tavallaan tukien leikkauksesta, kun itsekin kuuluu eronneitten kategoriaan. Lähdin purkamaan aihetta siitä, mikä mun oma tilanne on mun lasten äidin kaa ja mikä tilanne on äidin kantilta ja yhdistin ne samaan. Se käsittelee aika paljon ihmisten asioita koskien lapsia.”

”Mä haluaisin loppupeleissä nostaa esille sen, et mä en enää ymmärrä miksi meillä on eduskunta siinä muodossa mikä se nyt on? Musta tuntuu, et se ei ole muuttanut suuntaa varmaan viimeiseen kahteen hallituskauteen. Ainoat ketkä hyötyvät on ne, niiden ystävät ja niiden isot multiyritykset. Kaikki yh-äidit kärsii joka kerta, opiskelijat kärsii, terveydenhuolto kärsii. Se on hassua ja joka kerta vedotaan siihen, että nyt me säästämme. Missä kukaan säästää, kun kaikki kallistuu?”

Tämän kuun lopussa ilmestyy Junon ja kollegan Anssi Lähteenojan, aka The Gambitin yhteistyöstä syntynyt levy, jonka tyyli muistuttaa Junon mukaan Dr. Dren ja Snoop Doggin sampleja.

”Juno & The Gambit lähti siitä, kun mun hyvä ystävä joskus oli mukana kuvaamassa Gambit- musavideoo, kuvausten jälkeen frendi tuli sanomaan, et 'Anssi tekee hyvii biittei, ne sopis jätkän tyyliin.' Sit me jäätiin puhuu siit pari vuotta ennen kuin me saatiin se aikaiseksi."

"Sen kaa oli helppoa ja iisii nauhottaa. Se oli tosi vapauttavaa, kun ei ollut mitään kiirettä. Loppupeleissä mä yllätyin, et kuinka hyvin lähelle se kuulostaa siltä, miltä junnuna kuulosti se, et on se räppäämisen nälkä.”

Viime perjantaina Youtubeen putkahti duon Diggaan-kappaleen musavideo maistiaisena tulevasta levystä.

4 kommenttia

raimo1123

10.4.2014 21:03

Ensimäinen soolo? sooloja on tullut jo 4 kappaletta mikä homma pikkasen skarppausta toimitus.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Panu Jansson

11.4.2014 09:49

Kiitoksia korjauksesta! Virhe oli sattunut editointivaiheessa, kun ajatus ei ollut mukana hommassa. Jatkossa skarpimmin.

bijouuu

11.4.2014 02:14

Oisko mahdollista oikolukee teksti ennen julkaisua vielä pariin kertaan?
Huolimattomuus ja huono kieli ärsyttää.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

oikeest

29.8.2015 01:26

Hirveetä qraa eikä mitää valmista. Aallon mukana kulkeva silakka.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi