Kotityöt ovat parisuhteiden perinteinen taistelukenttä.
Vuonna 2025 tämä vanha riidanaihe on taas ajankohtainen, eikä vain siksi, että siivouspäivä ahdistaa. Uudet tutkimukset kertovat, että vaikka sukupuoliroolit ovat muuten muuttuneet, kotitöiden jakautuminen on jämähtänyt paikoilleen.
Pandemia toi tasa-arvoa hetkeksi – sitten palattiin vanhaan
THL:n tuore selvitys Short- and Longer-Term Changes in Housework and Childcare Across the Pandemic in Finland (2024) eli suomeksi Pitkän ja lyhyen aikavälin muutokset taloustöissä ja lastenhoidossa pandemian aikana kuvaa, miten korona-aika mullisti hetkellisesti arjen työnjakoa suomalaisissa kodeissa.
Lockdown pakotti perheet kotiin ja miehetkin imurinvarteen.
Lyhyellä aikavälillä osa pareista löysi uuden tasapainon. Lastenhoidossa miesten osuus jopa kasvoi: “eniten tekevien” miesten osuus nousi kahdeksasta kahteentoista prosenttiin.
Mutta ajan kuluessa suurin osa palasi tuttuun malliin.
Kaksi kolmasosaa pareista ilmoitti, että työnjako pysyi pitkällä aikavälillä samana kuin ennen pandemiaa.
Siivousvastuu ja arjen “ylläpito” palautuivat useimmiten naisten harteille.
Tutkimus puhuu “palusta arkeen” – hienovaraisesta tavasta sanoa, että tasa-arvoinen jako ei juurtunut.
Australialainen arki kiehuu katkeruudesta
Myös muualla maailmassa ilmiö toistuu.
The Guardianin (3/2025) jutussa australialainen kolmen lapsen äiti Meg kuvaa elämäänsä näin:
“Olen kuin hyvin öljytty kone, joka välillä purkautuu tulivuoren lailla.”
Australiassa miehet käyttävät kotitöihin keskimäärin 12,8 tuntia viikossa – täsmälleen saman verran kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
Naiset tekevät 50 prosenttia enemmän, noin 18,4 tuntia, ja heillä on kaksi tuntia vähemmän vapaa-aikaa viikossa kuin miehillä.
“Vaikka nainen olisi kokopäivätyössä ja mies ei, nainen tekee silti suurimman osan palkattomasta hoivasta,” sanoo professori Elizabeth Hill Sydneyn yliopistosta.
Syy on yksinkertainen: sukupuolittuneet odotukset elävät sitkeästi.
Kun kodin siisteys yhdistetään naisen identiteettiin, mies voi helpommin “unohtaa” tiskit.
Mentaalinen kuorma – näkymätön työ, jota ei lasketa
Amerikkalainen juristi ja kirjailija Eve Rodsky teki tästä näkymättömästä vastuusta kansainvälisen ilmiön.
Hänen kirjansa Fair Play (2019) ja siihen perustuva korttipeli auttavat pareja jakamaan kotityöt ja mentaalisen kuorman – eli kaiken sen suunnittelun, muistamisen ja organisoinnin, jota ei näe, mutta jota ilman arki romahtaisi.
Rodskyn kuuluisa “mustikkatarina” kiteyttää tilanteen:
hän oli kiireessä hakemassa lapsiaan, kun mies lähetti viestin:
“Olen yllättynyt, ettet ostanut mustikoita.”
Rodsky pysäytti auton ja itki.
“Olin lakimies, joka neuvoi perheitä kommunikoimaan. Silti en osannut pyytää apua omassa kodissani.”
Rodsky sanoo, että ongelma ei ole vain siinä, kuka tekee enemmän, vaan kuka ajattelee enemmän.
Jos nainen vastaa aikatauluista, lääkäriajoista ja harrastuksista, hän tekee kaksinkertaista työtä, vaikka mies veisi roskat.
Tilastot eivät valehtele – mutta ne kertovat vain puolet tarinasta
Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset naiset käyttävät kotitöihin 1,5 kertaa enemmän aikaa kuin miehet.
Euroopan unionin tasa-arvotilastot toistavat saman: ero pysyy lähes samana kaikissa länsimaissa.
Miehet tosin arvioivat oman panoksensa suuremmaksi kuin naiset – mikä kertoo, että “tasa-arvon kokemus” ei aina vastaa todellisuutta.
Taustalla vaikuttavat lapsuuden mallit ja yhteiskunnan asenteet.
Tytöiltä odotetaan siisteyttä ja vastuuta, pojilta auttamista ja teknisiä taitoja.
Kun nämä roolit siirtyvät aikuisuuteen, nainen on usein “projektipäällikkö” ja mies “avustaja”.
Miksi mikään ei muutu?
Rodskyn mukaan muutos ei tapahdu itsestään.
Tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ja keskustelua – ei täydellisyyttä.
“Kun molemmat kokevat olevansa vastuussa, parisuhde muuttuu vähemmän raskaaksi ja enemmän eläväksi,” hän sanoo.
Suomessa THL:n tutkijat näkevät toivoa siinä, että pienet ja tietoiset muutokset voivat jäädä pysyviksi, etenkin perheissä, joissa vanhemmat oppivat jakamaan vastuun jo varhaisessa vaiheessa.
Esimerkiksi lapsen syntymä on hetki, jolloin työnjako vakiintuu – ja siksi juuri silloin olisi tärkeää miettiä, kumpi tekee mitä ja miksi.
Ei siivousriita, vaan yhteiskunnallinen kysymys
Kotityöriidat eivät ole vain parisuhdeongelmia, vaan heijastus rakenteista, joissa elämme.
Pandemia osoitti, että kun olosuhteet muuttuvat, myös työnjako voi muuttua – mutta paluu vanhaan on helppoa, ellei päätöksiä tehdä tietoisesti.
Ehkä tasa-arvo ei lopulta tarkoita sitä, että miehet “auttavat enemmän”,
vaan että vastuu ja ajattelu jaetaan tasan – myös silloin, kun mustikat unohtuvat.
Lähteet:
THL (2024): Short- and Longer-Term Changes in Housework and Childcare Across the Pandemic in Finland, The Guardian, Le Monde