Kun Berliini oli vielä jaettu muurilla, juhlinta oli sekä kapinaa että hengähdystauko. 1980-luvulla kaupungin syke kuului yhtä aikaa kellareista ja klubeilta – idässä salaa, lännessä huutaen.
Itä-Berliini: juhlaa varjoissa ja valvonnassa
Elämä Itä-Berliinissä oli tarkasti valvottua, mutta nuoriso löysi omat tapansa hengittää.
Juhlinta tapahtui piilossa: kodeissa, yhteisötiloissa ja kellareissa, joissa soi lännestä salakuljetettu punk ja pop.
Kasetit vaihtoivat käsiä pimeillä markkinoilla, ja jokainen ilta oli pieni teko vapautta kohti.
Kuten The Berliner kuvasi:
“Jokainen juhla oli pieni vastalause valvonnalle.”
Nuoriso ja juhlat rajojen sisällä
Vaikka rajat, tarkastuspisteet ja muuri jakoi kaupunkeja ja ihmisiä, nuoriso löysi aina keinon juhlia rajojen sisällä, mutta mielessään niiden yli. Jokaisessa kaupunginosassa syntyi omia, puolilaittomia juhlia, kellaribändejä ja salaisia klubeja. Siellä, missä virallinen kulttuuri oli valvottua ja ohjelma ennalta määrätty, syntyi vaihtoehtoinen todellisuus, jossa soi punk, uusi aalto ja itsepäinen toivo vapaudesta.
Kellarit, tyhjät varastot ja hylätyt rakennukset muuttuivat hetkessä klubeiksi. Seinille maalattiin iskulauseita ja poliittisia symboleja, savukkeet kiersivät kädestä käteen ja kuluneet kaiuttimet soittivat lännestä salakuljetettuja kasetteja.
Juhlat eivät olleet vain juhlia — ne olivat hiljaista vastarintaa, hetkiä jolloin unohtui vartijoiden katse ja passintarkastukset.
Nuorille nämä yöt olivat elinehto.
Joku kirjoitti päiväkirjaansa: "Jos emme saa matkustaa, tanssimme siihen suuntaan, minne haluaisimme mennä."
Rajojen sisällä syntyi oma yhteisö, joka eli rytmissä, ei rajoissa. Kaikki tunsivat kaikki, ja vaikka sähköt katkesivat tai poliisi keskeytti juhlat, seuraavana viikonloppuna löydettiin uusi paikka, uusi nimi, uusi mahdollisuus olla vapaa edes muutaman tunnin ajan.
Kun viralliset kartat näyttivät jakolinjat ja raja-aidat, nuoriso piirsi omansa valolla ja äänellä. Juhlien jälkeen, aamun harmaudessa, he tiesivät, että muuri oli yhä paikallaan — mutta niin olivat myös he.
Länsi-Berliini: klubien energia ja vapaan kaupungin hurma
Lännessä 80-luvun Berliini oli kulttuurinen laboratorio. Kreuzbergin squatit, taidekollektiivit ja punk-klubit kuten SO36 täyttyivät vaihtoehtoväestä, muusikoista ja boheemeista.
Youtubesta löytyy Kein Bock 1981 German Docu -niminen video, joka antaa viitteitä aikansa punk skenestä ja estetiikasta. (Video saksaksi)
Mikäli video ei näy, näet sen myös tästä.
Metropol-klubi puolestaan veti lavalle Depeche Moden ja The Human Leaguen – kaupungin betoninen ydin sykki neonvalojen ja savukoneiden tahdissa.
Silti, myös idässä viralliset tapahtumat, kuten kaupunginosien juhlat, purkutöiden yleisötapahtumat ja kaasu-ometritornin purkamiset toivat ihmisiä yhteen, vaikka valvonnan alla.
Kun vapaus on hetkellinen, juhla on välttämätön
DDR:n hallinnon kontrolloima arki teki jokaisesta spontaanista kokoontumisesta pienen kapinan.
Berliinin 80-luku oli täynnä juhlia, jotka kestivät läpi yön, mutta jäivät elämään.
Muurin molemmin puolin soi sama kaipaus: olla vapaa edes yhden kappaleen ajan.
Lähteet:
The Berliner: East Berlin in the 1980s – Life Under Watchful Eyes
The 70s 80s 90s Blog: Berlin Pop and Underground Culture in the 1980s