Sanotaan, että ennen kaikki oli paremmin.
Ainakin silloin, jos ei sattunut olemaan niin sanottu climbing boy, eli suomennettuna nokipoika.
Pienet pojat pakotettiin ryömimään savuisissa ja kuumissa hormeissa, ja jokainen työpäivä saattoi olla hengenvaarallinen. Ammatti oli yhtä aikaa välttämätön ja julma, sillä se söi tekijänsä terveyden ja usein myös hengen.
Lue myös: Brittipubi perui ennustusillan “ennaltanäkemättömien olosuhteiden vuoksi"
Vanha video näyttää karun todellisuuden
Vanha, rakeinen filmi näyttää pienen pojan kulkemassa oletettavasti isänsä vierellä tikkaat olalla.
Lapsi on tuskin kolmevuotias, mutta hänen askeleissaan on aikuisen velvollisuus. Video on kuvattu 1930-luvulla, eli aikana, jolloin ensimmäiset filmikamerat tulivat käyttöön.
Video näyttää yhtä aikaa viattomalta ja musertavalta: pieni lapsi on matkalla töihin eikä leikkikentälle.
Jos julkaisu ei näy, näet sen myös tästä.
Laki syntyi tapaturmien kautta
Mustelmien ja palovammojen lisäksi nokipoikien ammattitauti oli soot wart, kivesten ihosyöpä, jonka kirurgi Percivall Pott kuvasi jo 1775 – maailman ensimmäinen työperäiseksi tunnistettu syöpä. Ihmiset eivät kuitenkaan antaneet pienten tosiasioiden häiritä, kun takkatuli loimusi ja sherry lämmitti mukavasti.
Vasta 11-vuotiaan George Brewsterin kohtalo sai aikaan muutoksia: hän kuoli jäätyään jumiin savukanavaan vuonna 1875. Vasta siitä aiheutunut shokki ja kohu pakotti läpi lain, joka lopetti nokipoikien käytön nuohoojina.
Lue myös: Kuusi täysin randomia asiaa, joita et ole kaivannut sitten 1990-luvun
Britanniassa juuri nokipoikien kohtalo herätti 1800-luvulla ensimmäiset laajat poliittiset omantunnon pistokset: parlamentti sääti lakeja vuosina 1788, 1834 ja viimein 1875 kieltääkseen lasten käyttämisen piippujen puhdistuksessa.
Nykyiset lait ja nykyisten nuohoojien välineet, turvaohjeet ja huoltosopimukset syntyivät siitä, että joku aikoinaan kuoli, sairastui ja kampanjoi. Sillä vain oli suhteellisen kova hinta.
Lähteet: Parliament.uk, The Guardian