YK:n kansainvälistä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää vietettiin maanantaina 25.11. Päivä käynnisti samalla Oranssit päivät -kampanjan, joka jatkuu ihmisoikeuksien päivään 10.12. saakka.
Oranssi väri symboloi toivoa tulevaisuudesta, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä väkivaltaa.
Helsinki on mukana YK:n tasa-arvojärjestö UN Women Suomen koordinoimassa Oranssit päivät -kampanjassa. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä Havis Amanda -patsas eli Manta kylpi oranssissa valossa muistuttaen, että kaupunki ottaa kantaa väkivaltaa vastaan – ei vain yhtenä päivänä, vaan joka päivä.
Lue myös: Eron maantiede – kun rakkaus alkaa ja päättyy, tämä kaikki tapahtuu aivoissasi
Väkivalta ei ole yksittäinen teko, vaan ilmiö
Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole yksittäisten tekojen summa, vaan ilmiö, jota ylläpitävät kulttuuriset rakenteet, arjen asenteet ja hiljainen hyväksyntä.
Väkivaltaa ei voi koskaan ansaita eikä se ole koskaan uhrin syy. Naisiin kohdistuva väkivalta on ilmiönä erilainen kuin väkivalta yleensä: naisen pahoinpitelijä on usein oma puoliso, ja turvattomin paikka monelle naiselle on oma koti.
Väkivalta voi olla fyysistä, henkistä, taloudellista, seksuaalista tai digitaalisissa ympäristöissä tapahtuvaa. Usein se kovenee asteittain – sellaisista kommenteista ja kontrolloinnista, jotka saattavat ulkopuolisesta näyttää “pieniltä”, kasvaa vakavia väkivallantekoja.
Naisvihan pyramidi ja jäävuori-ilmiö
Naisvihan pyramidi on monelle tuttu kuva: sen perustana ovat arjen asenteet ja uskomukset – vitsit, vähättely, ulkonäön kommentointi, sukupuolittava puhe ja naisten osaamista kyseenalaistavat heitot. Ne voivat näyttää harmittomilta, mutta luovat maaperän, josta kasvaa vakavampia tekoja, väkivaltaa ja lopulta jopa henkirikoksia.
Lue myös: "Olet liian pitkä naiseksi" – pituus tabuna, josta ei puhuta
Vertauskuvana toimii myös jäävuori: näkyvissä ovat vain vakavimmat, rikosilmoitukseen asti päätyvät teot. Pinnan alle jäävät lukemattomat kokemukset, joita ei koskaan kerrota tai jotka eivät koskaan päädy viranomaisten tietoon.
Harva hyväksyy tappamisen, mutta liian moni hyväksyy naisia eriarvoistavan kohtelun. Juuri tämä hiljainen hyväksyntä mahdollistaa äärimmäiset teot.
Jokaisella on vastuu – puutu, näytä esimerkkiä, usko kokemuksia
Oranssit päivät muistuttavat, että naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen on yhteinen tehtävä. Jokainen meistä voi omassa arjessaan:
puuttua loukkaavaan puheeseen ja syrjivään käytökseen
- ottaa vakavasti väkivallasta kertovat kokemukset
- ohjata avun piiriin, jos epäilee väkivaltaa
- tarkastella myös omia asenteitaan ja rakenteita omassa työyhteisössä, harrastuspiireissä ja perheessä.
Oranssiin valaistu Manta oli konkreettinen, kauas näkyvä muistutus siitä, että Helsinki ei katso väkivaltaa sivusta, vaan seisoo asukkaidensa turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden puolella.
Yhteiskunnan vastuulla on turva ja pysyvät rakenteet
Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy ei voi nojata yksittäisiin hankkeisiin tai lyhytaikaisiin rahoituksiin. Tarvitaan pysyviä, toimivia rakenteita:
- Ennaltaehkäiseviä palveluja, jotka tavoittavat sekä väkivaltaa kokeneet että väkivaltaa käyttävät ihmiset ajoissa.
- Matalaa kynnystä ja luotettavuutta: palveluihin on päästävä helposti ja oikea-aikaisesti, ja avun on tunnuttava turvalliselta.
- Riittävästi turvakotipaikkoja ja niiden hyvä saavutettavuus kaikkialla Suomessa.
- Valtiolta ja kunnilta vaaditaan selkeä tahtotila ja pitkäjänteistä rahoitusta väkivallan ehkäisyyn ja uhrien tukipalveluihin. Sanoja on kuultu – nyt tarvitaan tekoja.
Jos julkaisu ei näy, näet sen myös tästä.
Oranssi viikko, oranssi kaupunki
Oranssiin valaistu Manta ja Oranssien päivien tapahtumat muistuttavat siitä, että väkivalta ei ole väistämätön osa kenenkään elämää. Kaupungin oranssit valot kertovat, että väkivaltaa vastaan ei tarvitse jäädä yksin – vierellä kulkevat naapurit, järjestöt, ammattilaiset ja koko yhteiskunta.
Tämän on loputtava nyt.
Lue myös: Raskaana baarissa — mitä tapahtuu, jos odottava äiti kiskaisisi lärvit julkisesti vuonna 2025?
Pukeudu oranssiin, osallistu kampanjan tapahtumiin, puutu arjen epäkohtiin ja usko, kun joku kertoo kokemuksistaan. Yhdessä voimme varmistaa, että tulevaisuuden Helsinki on kaupunki, jossa jokaisen koti on turvallinen – ei vaarallisin paikka olla.