Suomalaisessa keskustelussa puhutaan paljon tasa-arvosta, kehorauhasta ja monenlaisista tavoista olla nainen. Silti yksi aihe jää usein sivuun, eli naisten pituus. Pitkät naiset näkyvät kyllä katukuvassa, mutta heidän kokemuksensa jäävät hämmentävän vähälle huomiolle.
Pituus on ominaisuus, jota saa edelleen kommentoida puolihuolimattomasti – jopa täysin tuntemattomille. Harva miettisi kahdesti ennen kuin sanoisi: “Oletpa sinä pitkä.” Silti harva tulisi sanoneeksi samaan sävyyn esimerkiksi: “Oletpa sinä lyhyt” tai “Oletpa sinä painava.” Yhtäkkiä onkin hyväksyttyä arvioida toisen kehoa, kun kyse on pituudesta.
Arjen kommentit, jotka eivät olekaan harmittomia
Monelle pitkälle naiselle tuttuja lauseita ovat:
"Olet melkein liian pitkä naiseksi."
"Miksi käytät korkoja, kun olet muutenkin noin pitkä?"
"Näyttääpä sun poikaystävä lyhyeltä, kun olet noin pitkä."
Kommentit esitetään usein hymyillen, vitsinä tai helposti heitettävänä huomiona. Mutta rivien välistä kuuluu jotakin muuta:
Sinun kokosi ei täysin sovi siihen kuvaan, joka meillä on naisesta.
Pituudesta tulee hetken ajan yhteinen puheenaihe – mutta ei puhujan, vaan kommentoinnin kohteena olevan ihmisen ehdoilla. Hänestä tulee “pitkä” ennen kuin hän on mitään muuta.
Pitkän naisen keho normien rajalla
Naisiin kohdistuu edelleen ristiriitaisia odotuksia. Naisen pitäisi olla:
- itsevarma, mutta ei “liian päällekäyvä”,
- näkyvä, mutta ei liikaa tilaa vievä,
- pitkä, mutta ei kumppania pidempi.
Kun pitkän naisen olemus rikkoo näitä oletuksia, seurauksena voi olla nolostuneisuutta, huvittuneisuutta tai vaivautuneita huomautuksia. Pitkä nainen saatetaan nähdä “sopimattomana” jo pelkän pituutensa vuoksi – ei siksi, mitä hän tekee tai millainen hän on.
Moni kertoo oppineensa jo nuorena kyyristämään hartioita, kävelemään hieman kasassa tai valitsemaan kengät sen mukaan, ettei näyttäisi “liian isolta”. Pituus ei ole ongelma, mutta jatkuva siitä muistuttaminen voi saada kehon tuntumaan väärän kokoiselta.
Vaate- ja kenkäteollisuuden hiljainen viesti
Pitkät naiset törmäävät myös rakenteellisiin esteisiin. Housujen lahkeet loppuvat kesken, hihat jäävät lyhyiksi ja mekot nousevat reisille, vaikka niiden pitäisi ylettyä polveen. Moni oppii jo teini-iässä, että “normimitoitus” ei ole heitä varten.
Kun tarjolla ei ole sopivia kokoja, syy sysätään helposti yksilön harteille:
“Osta vaikka miesten puolelta.”
“Tässä mallissa on tarkoituskin, että lahje on vähän lyhyempi.”
“Tilaa netistä, sieltä varmaan löytyy.”
Vaatevalikoimat viestivät, kenet on ajateltu keskimääräiseksi asiakkaaksi – ja kenet jätetty reunalle.
Näkymättömyys ja ylinäkyvyys yhtä aikaa
Moni pitkä nainen kuvailee elävänsä kahden ääripään välissä:
toisinaan heidät ohitetaan naisina kokonaan, toisinaan he ovat tahtomattaan huomion keskipisteenä.
Kun pitkä nainen astuu huoneeseen, hänestä saattaa tulla automaattisesti “johtajatyyppi” tai henkilö, jolta odotetaan jämäkkyyttä.
Toisaalta hän voi olla se, jota ei koskaan pyydetä tanssiin, koska ajatellaan, että hän “on kuitenkin kaikkia pidempi”.
Tämä jatkuva tasapainottelu vaikuttaa itsetuntoon ja minäkuvaan. Pituus ei ole vain fyysinen ominaisuus, vaan myös sosiaalinen rooli, joka annetaan ulkopuolelta.
Kumppanuus ja pituus – hiljainen sääntö, joka elää yhä
Yksi sitkeimmistä normeista liittyy parisuhteisiin: oletukseen, että mies on naista pidempi. Kun näin ei ole, ympäristö reagoi yhä hämmästyttävän usein. Pitkät naiset kertovat tilanteista, joissa heidän kumppaninsa pituus on ollut muiden mielestä kommentoinnin arvoinen asia – kuin pituusero tekisi suhteesta jotenkin poikkeuksellisen.
Tällaiset reaktiot vahvistavat käsitystä, että naisen pitäisi olla kirjaimellisestikin “miestä pienempi”. Pitkä nainen voi alkaa miettiä, onko hänen kehonsa este omalle haaveelleen kumppanuudesta – ei siksi, että hän itse näin ajattelisi, vaan koska ympäristö vihjaa siihen suuntaan.
Aika antaa tilaa kaikenpituisille naisille
Keskustelu kehorauhasta on jo muuttanut paljon sitä, miten puhumme painosta, ihonväristä, hiuksista tai pukeutumisesta. Nyt on aika ottaa mukaan myös pituus – erityisesti pitkien naisten kokemukset, jotka helposti sivuutetaan olankohautuksella.
Muutamia yksinkertaisia askelia:
- Jätä kommentoimatta toisen pituus, ellet ole aivan varma, että hän itse haluaa siitä puhua.
- Älä vitsaile “liian pitkästä naisesta”, vaan pysähdy miettimään, mistä ajatus “liiallisuudesta” oikeastaan kumpuaa.
- Huomaa rakenteet: vaatekokojen puute, rajoittunut mittataulukko, kampanjakuvat, joissa naisen pituus mahtuu vain yhteen muottiin.
Lopulta kysymys ei ole siitä, miksi joku on pitkä.
Kysymys on siitä, miksi yhä ajattelemme, että naisen pituudelle on olemassa jokin hiljainen yläraja, ellei nainen ole hakemassa missiksi tai poliisiksi.
Pituus ei ole ongelma, vaan ongelmia syntyy siitä, miten suhtaudumme ihmisiin, jotka eivät mahdu ahtaaksi piirrettyyn “sopivan naisen” rajaan.