Eron jälkeen moni haluaisi sulkea yhden luvun elämästään yksinkertaisesti keräämällä exän tavarat kassiin ja ojentamalla ne ulko-ovelle. Mutta mitä sitten, kun tavarat jäävät kuukausiksi nurkkiin, eikä ex reagoi viesteihin, kehotuksiin tai edes viimeiseen “Nyt oikeasti nämä pitää hakea!” -pyyntöön?
Suomalainen lainsäädäntö ei anna yhtä helposti vihreää valoa tavaroiden hävittämiselle niin kuin moni toivoo.
Toisen omaisuutta ei saa heittää roskiin, vaikka sen omistaja olisi maailman huonoin noutaja. Lain näkökulmasta tavarat ovat edelleen exän omaisuutta, ja niiden hävittäminen voi pahimmillaan johtaa korvausvastuuseen.
Lue myös: Pienten naisten ongelma: holhoavasti käyttäytyvät miehet
Mitä sitten voi tehdä?
Ensimmäinen askel on dokumentointi: kuvat tavaroista, lista siitä, mikä on missäkin, ja viestit, joissa pyydät noutoa.
Tämän jälkeen voi lähettää kirjallisen, todisteellisen ilmoituksen, jossa kerrot määräpäivän tavaroiden noutamiselle. Jos ex ei reagoi, voit järjestää tavaroille säilytyksen, mutta tästä voi syntyä kustannuksia – ja kyllä, lain mukaan ne voi periä takaisin tavaroiden omistajalta.
Jos ex ei edelleenkään liikauta eväänsäkään, sinulla on lupa hävittää tavarat, koska olet täyttänyt kohtuullisen varoitusvelvollisuuden.
Todellisuudessa harva haluaa lähteä oikeusteitse selvittämään sitä, kuka omistaa vanhan kahvinkeittimen tai treenipaidan. Mutta lain näkökulmasta se kallis sähkökitara ei ole sinun, vaikka se seisoisi olohuoneessasi kolmatta kuukautta varsinkaan jos exällä on tositteet sen hankkimisesta.
Lue myös: Kaveripiirien juorukellot
Mitä sanoo laki
Paras ratkaisu on selkeä, dokumentoitu viestintä ja määräpäivä. Huonoin ratkaisu on tunteenpurkaus, jossa tavarat päätyvät roskikseen – se voi kääntyä kalliiksi.
Avioliitto ei tarkoita yhteisomistusta. Puoliso omistaa edelleen ne tavarat, jotka hän on ostanut, saanut lahjaksi tai perinyt. Nämä eivät siirry automaattisesti toiselle.
Ainoa poikkeus on ositus, jossa omaisuutta voidaan tasata puolisoiden kesken, mutta tavarat eivät vaihda omistajaa automaattisesti – vain niiden arvo voi vaikuttaa tasaukseen.
Avoliittolakikin on hyvin selkeä: Jokainen omistaa itse hankkimansa tavarat. Yhteisomistus pitää pystyä näyttämään toteen, esimerkiksi kuiteilla tai muilla todisteilla.
Lahjat saa molemmissa tapauksissa pitää.
Jos yhteisomistus on epäselvää, voidaan käyttää periaatetta "kumpikin pitää sen, minkä voi osoittaa ostaneensa".
Lue myös: Jätetyn ja petetyn tuska: Mieheni olikin homo
Eron jälkeen lähtökohtaisesti tavarat kuuluvat sille, jonka nimissä ne ovat — ja sama koskee lemmikkieläimiä, koska lemmikit vertautuvat lain silmissä tavaraan, vaikka se tuntuu äkkinäisesti oudolta ajatukselta. Pidä siis lemmikin paperit kunnossa. Monelle tulee myös yllätyksenä, ettei lemmikin kalliit lääkärikulujen makselut siirrä lemmikin omistajuutta automaattisesti itselle.
Sama toisin päin: riitaisat erot
Et voi myöskään estää exää hakemasta tavaroitaan luotasi varsinkaan jos hän pyytää sitä kohtuullisissa aikaraameissa. Mikäli et halua exää enää kotioviesi sisäpuolelle, niin voit pakata hänen tavaransa hänen puolestaan ja sopia noudon kohtuullisen matkan päähän.
Mikäli asunto, josta ex muuttaa pois, on teidän molempien nimissä, niin et voi estää häntä pääsemästä asuntoonne niin kauan kuin hän on asunnossa kirjoilla. Exällä on myös oikeus saada tuekseen poliisi, jos tai kun hän hakee tavaroitaan ja hänellä on syytä epäillä henkensä ja terveytensä puolesta.
Eron jälkeen kaipaa tilaa, mutta joskus tilan antaminen tarkoittaa myös sitä, että säilytät hetken tavaroita, jotka eivät enää tunnu kuuluvan elämääsi. Juridiikka ei tunne katkeruutta, mutta se tuntee omistusoikeuden.
Lue myös: Onko pikkujoulukausi oikeasti riskialttiimpi? Näin sanovat tilastot
