Makukirjo on räjähtänyt oluissa ja siidereissä. Erilaiset maut maistuvat, varsinkin ravintoloissa. Mielikuvituksessa juomien kirjossa on taivas kattona. Mikko Montonen kirjoittaa olut- ja siideribarometrin.
Olut- ja siideribuumi käynnistyi 1990-luvun puolivälissä Suomen liityttyä EU:hun. Tuotanto ja maahantuonti vapautuivat Alkon kuristuksesta. Sen jälkeen kauppoihin ja ravintoloihin on tullut satoja erilaisten makujen oluita ja siidereitä.
Hunaja on kevään sana oluissa. Näin ainakin jos on uskominen suurimpia kotimaisia panimoita. Ne molemmat esittelevät kevään kynnyksellä hunajalla maustetun oluen, Hartwall Thors Ölin ja Sinebrychoff Kauran.
Vai onko trendi sittenkin pääsiäisoluissa? Runsaiden makujen jouluoluet ovat olleet suosikkeja jo vuosia. Ravintolapanimo Teerenpeli on valmistanut Helsinki Beer Festivalille vahvan Påskebrygin. Sen kävivät tekemässä todellisesti asiantuntijat, Kööpenhaminan panimoravintola Apollon panimomestarit. Sinebrychoffin suklainen Pääsiäisolut on kiitänyt lujaa jo useita vuosia.
Huhtikuussa lähden San Diegoon tuomaroimaan oluita World Beer Cupissa, oluiden MM-kisassa. Meitä tuomareita odottaa 1 529 eri olutta 365 panimosta ja 39 maasta. Älkää pelätkö: en joudu maistamaan niitä kaikkia henkilökohtaisesti.
Oluiden maistaminen näet poikkeaa olennaisesti viinin maistamisesta. Molemmissa katsotaan ensin väriä ja nuuhkitaan tuoksua. Sitten maistamaan – ja tässä tulee se suuri ero. Viiniä ammattimaisesti maistaessa se syljetään suusta. Valitettavasti mutta pakko. Olut sen sijaan nielaistaan, koska olueen olennaisesti kuuluva katkeruus maistetaan kielen takaosassa. Muuten makukirjosta jäisi yksi osa kokematta. Yleensä oluttuomarointi päättyy iloisemmissa tunnelmissa kuin viinien arviointi. Mutta jälkimmäisen jälkeen kiidetään baariin oluelle!
World Beer Cupissa arvioimme oluita 81 eri sarjassa. Siis ei vain 81 eri olutta vaan yhtä monta erilaista oluttyyppiä. Sarjoihin kuuluvat muun muassa yrtti- ja mausteoluet, tammitynnyrissä kypsytetyt oluet ja savustetut oluet. Ja näiden kaikkien lisäksi löytyy omat sarjansa kokeellisille ja erikoisoluille.
Suomalaisessa olutkulttuurissa on edetty pitkälle puolessatoista vuosikymmenessä. Muistan kuinka rekallinen Guinness-pulloja jouduttiin palauttamaan Irlantiin, koska pullojen takaetiketti oli kreikaksi eikä suomeksi. Tai kuinka Alkon ravintolatarkastaja epäsi irlantilaispubilta viskioikeudet, koska ei saanut siellä ruokaa pikkutunneilla.
Eikä keskiolutbuumi ole suomalaisen maun tai Hyvä Ystävä -ketjun ravintoloihin keskarihanat asentaneen Jouni Päivölän ansiota. Siihen meidät ajoi Alkon tuolloin sanelema verotus, jolla vahvat oluet miltei tapettiin hengiltä.
Mutta ei siinä yhdessä pitkässä tuttua vaaleaa lageria mitään pahaa ole, kun siltä tuntuu. Olut on nautinto.
Kuivaa siideriä
Suuri suomalainen siiderimaku on kaatunut päälaelleen. Kun siideribuumi käynnistyi kymmenkunta vuotta sitten, haluttiin makeaa. Nyt siiderin pitää olla kuivaa.
Omenasiiderin sijasta himoitaan nyt päärynäsiideriä, perryä. Ja paljon erilaisia makuja. Samaan tapaan kuin 1990-luvulla Britannian valloittaneissa alcopopeissa.
Vastoin yleistä olettamusta miehet juovat siideriä miltei yhtä paljon kuin naiset. Osasyy löytyy ehkä siitä, että miehinen kertakulutus on neitoja suurempi.
Siideri on Suomessa nuorten juoma. Toisin kuin vaikkapa maailman suurimman siiderikulutuksen maassa Irlannissa, jossa se on edullisen hinnoittelun ansiosta laitapuolen kulkijoiden suosiossa. Tai omenasiiderin synnyinseuduilla Pohjois-Ranskan Normandiassa, jossa siideriä nauttivat lähinnä seniorit.
Mutta rauhoittukaa: siideri on kova sana myös Espanjan opiskelijakaupungeissa. Emme ole yksin täällä pohjoisessa. HIM, siideri ja viinimaku yhdistävät Suomea ja Espanjaa.
Siideri on maailmalla varsin harvinainen juoma. Suomessa sen taival käynnistyi 1960-luvulla. Suosio lähti nousuun, kun siideri pääsi ruokakauppoihin. Nyt litrat ovat menneet hieman alaspäin, koska lonkeroita ryhdyttiin tuottamaan käymisteitse ja markkinoimaan isolla kertoimella.
Varsinaisia häviäjiä siiderihuumassa ovat puolimakeat saksalaiset valkoviinit. Niiden myynti on romahtanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Ne olivat aikaisemmin kotibileiden suosikkijuomia.
Varsinaisesti siidereitä ovat ainoastaan omenamehusta valmistetut siiderit. Perinteisimmät ovat suodattamattomia ja väriltään sakeita – mutta maukkaita (ja kuivia). Päärynämehusta valmistettujen juomien oikea kutsumanimi on edellä mainittu perry.
Valtaosa Suomessa valmistettavien siiderien omenamehutiivisteestä tulee ulkomailta. lähinnä entisestä Itä-Euroopasta. Poikkeuksen muodostavat kotimaiset pientuottajat, jotka valmistavat siiderinsä omien tarhojensa omenoista. Ja tunnetaanhan Ahvenanmaalta calvados-tyyppinen omenatisle Ålvados! Sitä myydään satunnaisesti Helsingin ravintoloissa.
