Suomi tunnetaan revontulista, henkeä salpaavista järvimaisemistaan ja taianomaisista sumuöistä. Mutta niiden taustalla kulkee toinen, oudompi tarina – sellainen, jossa tavalliset ihmiset näkevät taivaalla jotakin, mikä ei sovi helppoihin selityksiin.
Suomen ufohistoria alkaa yllättävän varhain. Ensimmäiset kirjallisesti dokumentoidut outojen valoilmiöiden havainnot ovat jo 1930-luvulta, mutta todellinen aalto alkoi vasta sotien jälkeen, 1950–70-luvuilla, jolloin suomalaiset alkoivat katsoa taivaalle uusin silmin.
Tämä on katsaus siihen, miten Suomi päätyi yhdeksi Euroopan aktiivisimmista ufohavaintomaista – ja miksi ilmiö elää edelleen.
1950-luku – Kiitävät valot ja rakettihavainnot
Sodan jälkeinen Suomi modernisoitui nopeasti, mutta taivaalla nähtiin asioita, joille ei löytynyt sodan tai teknologian selityksiä. 1950-luvulla sanomalehdet täyttyivät kertomuksista kirkkaista valopalloista, jotka halkoivat yötaivasta nopeammin kuin yksikään tunnettu lentokone.
Lue myös: Antiikin gynekologia oli kaikkea muuta kuin lempeää – ja kaiken syy oli aina 'vaeltava kohtu'
Monia selityksiä tarjottiin: Neuvostoliiton ohjuksia, meteoreja, heijastuksia. Mutta osa havainnoista ei sopinut näihin raameihin – etenkin ne, joissa valot tekivät äkillisiä suunnanvaihtoja tai pysähtyivät paikoilleen.
Tämä vuosikymmen synnytti Suomessa ensimmäisen modernin ufo-keskustelun.
1960-luku – Suomen oma kultakausi
1960-luku on suomalaisen ufohistorian taitekohta. Havaintoja tuli enemmän kuin koskaan, ja moni niistä on yhä tunnettuja.
Merkittäviä tapauksia:
- Kallaveden palanen (1964) – tapaus, jossa jäi jäljelle fyysinen metallikappale, jota ei ole pystytty varmuudella tunnistamaan.
- Pyyvaaran “peltipata” (1967) – soikea metallinen esine maatilalla, josta jäi selviä jälkiä maahan.
- Valkealan valoilmiö (1969) – monen silminnäkijän yhtäaikainen havainto kirkkaasta, liikkumistapansa vuoksi selittämättömästä valosta.
1960-luvulla perustettiin myös suomalaisia ufojen tutkimusryhmiä, joista tunnetuin oli FuFora, joka alkoi systematisoida havaintoja ja dokumentoida niitä tavalla, joka muistuttaa journalismia ja tiedettä yhtä aikaa.
Suurin muutos oli kuitenkin asenteissa: ihmiset uskalsivat vihdoin raportoida havainnoistaan ilman pelkoa naurunalaiseksi joutumisesta.
Lue myös: Australialaismies luki ääneen maailman pisimmän nimen – katso video
1970-luku – Ufojen kansallinen vuosikymmen
1970-luvulla Suomi oli todellinen ufojen suurvalta Euroopan mittakaavassa. Havaintoja tuli satoja vuodessa, ja monet niistä olivat tarkkojen, kokeneiden ihmisten tekemiä: poliiseja, lentäjiä, maanviljelijöitä ja varusmiehiä.
Tunnetuimpia 70-luvun tapauksia ovat:
- Pudasjärven kolmio (1971) – valtava, hiljaa lentävä kolmionmuotoinen esine, jonka kymmenet ihmiset näkivät.
- Pahkakosken “ufolaivue” (1979) – useita valoja porukan yllä, joista osa liikkui synkronoidusti.
- Kauhajoen valoilmiö (1975) – tapaus, jossa kirkas pallo seurasi autoa useiden kilometrien ajan.
70-luvulla ufoista tuli julkinen puheenaihe. Ultra-lehti, Avaruus- ja salatieteiden yhdistykset sekä televisio-ohjelmat nostivat aiheen valtavirtaan. Suomesta tuli maa, jossa ufoista saattoi puhua avoimesti.
1980–1990-luku – Skeptisyys vahvistuu, mutta havainnot jatkuvat
Kun maailma teknologisoitui, myös selitykset lisääntyivät. Satelliitit, lentokoneet, avaruusasemat ja heijastukset selittivät osan havainnoista.
Silti osa jäi selittämättä.
1980-luvulla tunnettuja tapauksia olivat mm. Lappajärven siniset valot ja Hamina–Kotka-alueen toistuvat valoilmiöt, jotka poliisiraportitkin kirjasivat.
1990-luvulla ilmiö hiipui, mutta ei kadonnut. Havaintoja tehtiin yhä, mutta media ei ollut niistä yhtä kiinnostunut, mikä teki raportoinnista hajanaisempaa.
Lue myös: Tšernobylin sinisten koirien mysteeri on ehkä ratkennut
2000-luvulta nykypäivään – Älypuhelinten aika
Digikameroiden ja älypuhelinten myötä havaintoja on enemmän kuin koskaan, mutta ne ovat muuttuneet: taivaalla näkyy nyt droneja, Starlink-satelliittijonoja ja LED-heijastuksia, joiden erottaminen mahdollisista ufoista vaatii kokemusta.
Kuitenkin yhä silloin tällöin tulee havaintoja, jotka eivät sovi luokitteluun.
FuForan arkistoissa on tänäkin päivänä tapauksia, joissa:
- valonlähde liikkuu tavalla, jota ei voi selittää lentoteknologialla
- esine jättää fyysisiä jälkiä
- useat toisistaan riippumattomat ihmiset kuvaavat saman ilmiön
Suomen ufohistoria ei siis ole mennyt menneisyyteen – se on edelleen käynnissä.
Lue myös: UFO-Suomi: Kallaveden palanen – Kuopion rannasta löytyi metallikappale, jonka alkuperää kukaan ei osaa selittää
Miksi Suomi on ufohavaintojen maa?
Usein esitetään kolme syytä:
1. Taivas on poikkeuksellisen pimeä ja selkeä
Syrjäseudut, järvenselät ja erämaat tekevät havainnoista tarkkoja.
2. Suomalaiset raportoivat rehellisesti
Meillä ei historiassa ollut samanlaista ufo-stigmaa kuin monissa muissa maissa.
3. Luonto tarjoaa vertailukohdat
Kun elää revontulten keskellä, oppii tunnistamaan luonnolliset ilmiöt – ja erottamaan ne oudoista.
Selittämätöntä, muttei hataralla pohjalla
Suomalainen ufohistoria ei ole satuja tai huhupuheita. Suurin osa tapauksista on hyvin dokumentoituja, osa tukee toinen toistaan ja joukossa on edelleen havaintoja, joilla ei ole tieteellistä, teknistä tai meteorologista selitystä.
Nämä tapaukset tekevät Suomesta kiehtovan tutkimuskohteen – ei siksi, että ne todistaisivat vieraita sivilisaatioita, vaan siksi, että ne osoittavat selvästi yhden asian:
On ilmiöitä, joita emme vieläkään täysin ymmärrä.