Teinipoikien ahmiminen ei ole hauska juttu — silti someäidit hihittelevät

Siskot syöttäjinä, äidit paikkaajina: pojille suodaan ruokavapaus, jota tytöiltä kielletään

Ikuisuusaihe: Teinipoikien pohjaton nälkä 

Eräällä keskustelualustalla ilmestyy harmittomalta kuulostava päivitys: teinipoika söi koko perheelle tarkoitetun ruoan, hehee, ja pikkusisko lähetettiin kauppaan hakemaan tarvikkeet uusiin sapuskoihin. 

Moni reagoi äiti-ihmisen päivitykseen ensin naurulla. Mutta kommenttiketjun loppupäässä tunnelma on toinen: miten tässä tilanteessa ainoa seuraus on se, että tyttö juoksee kauppaan ja poika jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut? Millä logiikalla yksi perheenjäsen saa vetää koko kattilallisen napaan ilman, että kukaan edes ehdottaa, että poika menee kauppaan ja tekee uuden satsin?

Kyseessä ei ole harmiton somessa vellova ilmiö, jossa leveillään lasten saavutuksilla ja hölmöilyillä, vaan ikivanha asetelma, jossa teinipoikien röyhkeydelle naureskellaan ja tyttöjen nälkää vähätellään - ja tätä tekevät varsinkin äidit. 

Lue myös: Italiassa erikoinen tapaus: Mies esitti kuollutta äitiään eläkehuijauksen vuoksi

Sukupuolitettu ruokasuhde

Samantapaisia somepäivityksiä näkee aika ajoin, mutta niitä näkee myös arjessa.

Kaikille yhteisiksi tarjotut lihapiirakat katoavat jääkaapista yhdellä istumalla. Teini kauhoo salaatista kaikki höysteet juustoista kananpaloihin, mutta jättää jäävuorisalaatin ottamatta jos kahmimista ei rajoiteta. Jos pizzan jakamista ei ole paimentamassa, teinikundi syö kaiken yksin. 

Lue myös: Mies sytytti työmatkalla olleen naisen tuleen — terrorismisyyte

Joku kertoi, miten eivät voineet jättää koskematonta lautasta edes vessavisiitin ajaksi valvomatta, kun teini oli vetänyt sen virnistellen naamaansa. Toisen perheessä bonus-teini oli syönyt hänelle tarkoitetut ruuat, ja isän mielestä asiassa ei ollut ongelmaa — paitsi se, että hänet patistettiin vastoin hänen tahtoaan uudelleen kauppaan. 

Kouluruokalassa pojat voivat käydä padan kimppuun kolmeen kertaan, vaikka osa jonossa seisovista ei ole saanut ensimmäistäkään annosta ja ruoka loppuu kesken. Ihan viime aikoina ala-astelaiset ovat lähetelleet kotiin viestejä siitä, miten ruokaa ei ole riittänyt kaikille. 

Tätä selitetään sanaparilla kasvava poika. Ikään kuin kyse olisi luonnonlaista, jota vastaan ei voi taistella.

Moni kommentoija huomauttaa, että nauru maistuu erilaiselta, jos ruokabudjetti on tiukka. Yh-vanhempi ei voi varata helvetisti lihaa vain siksi, että teinin mielitekoja pitää kunnioittaa. Ja toisen lapsen juoksuttaminen kauppaan, kun tämä ei ole vielä ehtinyt syödä itse, ei ole kasvatusratkaisu vaan ansaitsematon rangaistus.

Kummasti myös samaa ahmimista ei nähdä, kun ruoka on jotain mistä teini ei tykkää: kuten höyrytettyjä vihanneksia, sieniä tai seitania.

Tämä on kuitenkin se hetki, kun syntyy perhemalli, jossa pojasta tulee jääkaappia hallitseva kuningas ja tytöistä ja äideistä hiljaisia uhrautujia. Poika saa jättää muut huomioimatta, kun muut joutuvat selvittämään, millä paikkaavat oman nälkänsä.

Teinipojan rajaton nälkä on osin myytti

Murrosikäisen energiantarve ei selitä kaikkea, koska väkisinkin osa rajattomasta nälästä syntyy siitä, mitä ja miten syödään.

Teinipojan rajaton nälkä esitetään usein biologiana, vaikka siihen kietoutuu paljon opittua käyttäytymistä. On totta, että teinin keho tarvitsee energiaa, muttei se silti tarkoita, että nuorella miehellä pitäisi olla oikeus syödä kolmen ihmisen annos, tyhjentää kattila tai ottaa koulussa viimeinenkin lounaaksi varattu ruoka.

Lue myös: 6 selkeää keinoa, joiden avulla siedät epävarmuutta elämässäsi 

Poika ei ehkä syö paljon siksi, että hänen energiantarpeensa olisi loputtomasti suurempi kuin muiden, vaan puhtaasti siksi, että hän syö yksipuolisesti tai liian harvoin – ja koska kukaan ei vedä rajoja hänen puolestaan.

Tyttöjen ja naisten nälkä ohitetaan 

Kaiken tämän keskellä yksi osa tarinaa jää helposti varjoon: tyttöjen ja äitien nälkä. He ovat niitä, jotka lähetetään kauppaan, laittavat uudet ruuat, säätelevät omia annoksiaan ja varmistavat, että muille riittää.

Moni nainen muistaa lapsuudestaan sen, miten tyttöjen syömistä kommentoitiin pienistäkin ylityksistä, mutta jos pojan teki mieli ottaa lisää, oli ymmärrettävää ja jopa kehuttavaa. Tytön oli tarkoitus olla kohtuullinen ja miettiä linjojaan, pojan oli lupa kasvaa ja tankata.

Samaan aikaan kasvuikäisten tyttöjen nälkää vahditaan ja heille kommentoidaan ikävään sävyyn painonnoususta.

Moni muistaa koulusta, miten tytön lisäannoksia katsottiin tarkemmin, miten iso lautasellinen herätti kommentteja painosta ja turhasta ahmimisesta. Pojan kolmannelta kierrokselta nyökkäiltiin tyytyväisenä: siinäpä reipas nuori hyvällä ruokahalulla.

Tämä kaksoisstandardi ei katoa minnekään aikuisuuteen mennessä. Moni kertoo kasvaneensa kuulemaan, miten tyttöjen nälkää kuuluu hallita ja pienentää, poikien nälkää taas ihailla.

Kun pojan annoksia ei rajoiteta, mutta tytön jokainen annos noteerataan, opetetaan samalla, kenen keho saa olla tilaa vievä ja kenen pitäisi mahtua vähemmälle.

Länsimainen hyvinvointi ei tue väitettä "nälkäisistä teineistä"

Väitettä kroonisesti nälkäisistä teinipojista voidaan tarkastella myös länsimaisen ylipainon kautta. 

Tilastojen mukaan ihmiskunta ei ole koskaan ennen ollut näin painavaa ja liikkunut näin vähän kuin nykyisin. Jopa säännöllisesti treenaavien nuorten liikkumismäärät eivät saavuta samoja lukemia kuin iso- tai esivanhemmillamme. Toisin sanoen somessa olevat vitsailut teinipoikien pohjattomasta nälästä voidaan laittaa osin romukoppaan, koska monen nuoren keho kärsii joko jatkuvasti yli- tai alisyömisestä.

Lue myös: Miksi mieheni haluaa määräillä kaikesta?

Lisäksi mikään muu sukupolvi ei kuluta niin paljon sipsejä, karkkia, limonadeja ja energiajuomia kuin meidän nykyiset pienet ikäryhmämme, joten senkin valossa väitteet poikien nälästä menevät osin uskomusten ja sukupuolistereotypioiden piikkiin. 

Toinen myyttiä tukeva on lautasmalli - tai pikemminkin sen puute. 

Ehkä seuraavan kerran, kun someen tekee mieli kirjoittaa “poika söi kaiken, hehee”, kannattaisi pysähtyä miettimään mitä sitä on suustaan - tai näppäimistöltään - päästämässä. Se kertoo siitä, kuka saa ottaa, kenen pitää joustaa, ja miten kaukana lautasmalli ja kohtuullisuus ovat arjen ruokapöydässä.

Ja se kertoo siitä, että pojan nälkä on opittu lukemaan faktana, tytön nälkä ongelmana – vaikka todellisuudessa molemmat ovat ihan yhtä tosia.

Teinien ruokahalu ei itsessään ole myytti, mutta se ei ole niin yksinkertaista kuin voisi antaa olettaa. 

Lue myös: "Etsin partner in crimea" – deittisovellusten huonoimmat kliseet