Testissä: flyboarding

City testasi Flyboard Helsingin suihkulautailua Hietsun rannassa.

Mestari ja oppilas tuulettavat onnistuneen lentelyn kunniaksi.
Mestari ja oppilas tuulettavat onnistuneen lentelyn kunniaksi. Kuva: Elina Ylä-Mononen

Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi olla supersankari? Sellainen, joka lentelee ilmojen halki trikoopuvussa ja vauhtiraidoitetussa kypärässä? Minä olen. Flyboard Helsinki järjestää suihkulautailua Hietaniemen uimarannalla arki-iltaisin koko kesän ajan. Jalkoihin kiinnitetyllä vempeleellä ja vesijetin avulla voi lentää veden päällä (ja halutessaan myös alla) kuin Iron Man konsanaan. Testasimme. 

Flyboard Helsinki löytyy Hietaniemen uimarannan pohjoiskärjestä.
Flyboard Helsinki löytyy Hietaniemen uimarannan pohjoiskärjestä. Kuva: Elina Ylä-Mononen

Suihkulautailua kokeilevan tärkeimmät varusteet ovat pyyhe ja uima-asu. Flyboard Helsinki tarjoaa märkäpuvun, suihkulaudan ja vesijetin - maisemasta huolehtii Hietsun ranta ja Suomen kesä. 

Jyry Aukio Flyboard Helsingistä auttaa minua pukeutumaan märkäpukuun. En ole koskaan aiemmin ollut sellaisen sisällä. Tunne on miellyttävä - tämähän on kuin tukisukkahousu koko kropalle! Paketti pysyy kasassa tahtomattakin. Aukio kertoo, mitä vedessä pitää ottaa huomioon, mutten jännitykseltä ja innostukselta osaa oikein keskittyä ohjeisiin. Vesisuihku, kaasukontrolli, jalat suorana, vatsallaan. Asia selvä.

Ennen lentelyä päälle puetaan kunnon varusteet.
Ennen lentelyä päälle puetaan kunnon varusteet. Kuva: Elina Ylä-Mononen

Rantavedessä minulle puetaan kypärä, ja jalkoihini teipataan minikokoisen lumilaudan oloinen vempele, josta menee letku vesijettiin. Aukio kontrolloi kaasua vesijetistä, mutta kokeneempi suihkulautailija saa käteensä kaukosäätimen, josta kaasua voi lisäillä itse. En edes halua sellaista vastuuta. Supersankariuteni olkoon Aukion käsissä vesijetin selässä, hän on kuin Robin minun Batmanilleni. Aukio kaataa minut rantaveteen vatsalleni ja hyppää jetin selkään. Kun hän painaa kaasua, syöksyn eteenpäin kuin torpedo (tai niin ainakin luulen) ja vedän jetin perässäni avomerelle. 

Meinaan tukehtua Itämereen jo tässä vaiheessa. Tämähän alkaa hyvin. Olen tarkoituksella jättänyt kertomatta Aukiolle, että kärsin pienoisesta luonnonvesien pelosta, enkä ole erityisen taitava uimari. Onneksi syöksy loppuu pian, kun pääsemme tarpeeksi syvälle.

On aika nousta ilmaan. Aukio huutelee minulle ohjeita, mutten kovan tuulen vuoksi kuule juuri mitään. Tuurilla mennään. Jalat pitää saada suoraksi, sillä koukusta kippaa liian helposti selälleen. Homman jujun oppii hyvin nopeasti, ja meno alkaa tuntua luonnolliselta. Vanhasta lumilautailuharrastuksesta saattaa olla hyötyä. Ekalla kerralla en onnistu, mutta toisella nousen jo ilmaan. Wohoo! Olen Iron Man!

Onko se lintu? Lentokone? Ei! Se on lentävä toimittaja!
Onko se lintu? Lentokone? Ei! Se on lentävä toimittaja! Kuva: Elina Ylä-Mononen

Raskainta flyboardingissa on olla veden varassa - ainakin minulle. Ilmassa on kaikki helpompaa, ja jaloilla uskaltaa vaihdella vähän suuntaakin. Kun veteen läiskähtää, täytyy yrittää kääntyä vatsalleen, jotta pääsee uudelleen ylös. Kaadun melkein koko ajan selälleni, eivätkä voimat tahdo riittää kropan ja jaloissa painavan vempeleen kääntämiseen. Minusta tuntuu, että näytän upealta: sulokkaalta ja voimakkaalta suihkulautailijalta, vaikka todellisuudessa mätkähtelen tämän tästä veteen. 

Flyboardingiin kuuluu myös molskahduksia.
Flyboardingiin kuuluu myös molskahduksia. Kuva: Elina Ylä-Mononen

Nälkä kasvaa syödessä, ja haluan koko ajan korkeammalle ja pidemmälle. Vedessä lilluvat pahviset kahvimukit ja muoviroskat ällöttävät, varsinkin kun tietää, että alas pudotessaan vettä joutuu vähän hörppäämään, mutta yritän olla ajattelematta Itämerta ja keskittyä supersankaruuteen. Ilmassa pysyttely kirvoittaa voitonriemuisen tunteen. Tämä on mahtavaa!

Flyboarding maksaa 50 euroa kymmeneltä minuutilta. Aika kuulostaa lyhyeltä, mutta paljon pidempään ei ainakaan aloittelija jaksaisi, sillä lentely käy treenistä. Aukio kertoo pudottaneensa kahdeksan kiloa kevään mittaan ahkeralla suihkulautailulla. Vaikka kunnon koheneminen inspiroi jatkamaan, noin kymmenen minuutin päästä pyydän, että palaisimme rantaan. Lihakseni jaksaisivat vielä, mutta veden hörppiminen alkaa käydä työstä. Torpedoin itseni ja vesijetin rantaan. 

10 minuuttia flyboardingia käy kunnon urheilusta.
10 minuuttia flyboardingia käy kunnon urheilusta. Kuva: Elina Ylä-Mononen

Kuivalle maalle päästyäni tunnen painavani kuusisataa kiloa. On kuin jättäisin supervoimani veteen, ja rantavedestä nousee sankarin sijaan pelkkä meressä uitettu, tavallinen, tylsä toimittaja. Fiilis on silti mahtava - tätä täytyy kokeilla uudelleen. Sillä kukapa ei haluaisi olla Iron Man, edes hetken?

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi