Ne, jotka ovat täältä poissa,
taivaassa tai pilven päällä,
katselee sun yksinäistä matkaa.
Ne muistelevat omaa aikaa,
kadehtivat sulta paikkaa tältä puolen rajaa,
missä tuntis edes tuskan sisällään.
Niiden siivet eivät lentää saa.
Niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan.
Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan sun
kanssas paikkaan päällä maan.
Kun lumottuna yössä halaat,
tai petettynä kotiin palaat,
ne kävelevät askelillas hiljaa.
Sun polullas on jäätä,
tuhkaa, untuvaa ja lasinmurskaa.
Pikku palasia,
jotka tuntuu elämältä aina sittenkin.
