Ensisijaisesti olen liikkeellä tositarkoituksella, mutta ystäviäkään ei ole koskaan liikaa. Ei haittaa, vaikka olisit ihan tavallinen tai pyörätuolissa. Minullahan on itselläni vaikea sairaus, jonka vuoksi käytän pyörätuolia...
Pidän leffailloista, mutta pääsen vaivatta uloskin leffaan, syömään, konserttiin(rock, metal). Baareissa en käy, vain paikoissa, joissa livebändi kuten club teatria. Kesällä festareille yms. En juo juuri ollenkaan, enkä polta. Mulla on paljon harrastuksia, kuten leffat, musiikki(kuuntelu/soittelu), videopelit, netissä surffailu, ruuan laitto yms. . Sen hyväksyminen voi olla sulle vaikeaa, ymmärrän sen, mutta parempi kokeilla kuin vain harmitella, että elää yksin. Minusta sisin on tärkeintä ja, että on järkeä päässä. Enkä minä rumakaan ole.
