Elämän matkalla tarinoitua:
Uni, tuo pehmeämpi puoli maailmasta,
on kuin katsoisi ulos ikkunasta,
kun lumi hiljaa sataen peittää maan.
Aamulla uutta polkua kulkea saan.
Perjantaina puolukkametsään patikoin. Puolukat posket punoittavina pohtivat:"Poimurillako pois poimit popsittavaksi? Pelottaa! Porukalla pinkaisemme piiloon!" Perinpohjaisesti puolukat piilossa pysyivät. Parkaisin:"Puolukat pois piilosta!" Pian puolukkapaikan paikansin. Popsisitkos puolukoita?
