"Terästä on jää ja rautaa kovettuneet kasvot jotka peittävät alleen murheellisen tyhjän elämän. Loputtomat matkat jotka tekee jotain kulkeakseen kysymykset: mitä tällä elämällä on??"
Näin se Yrjänä tämän asian kiteyttää..mutta ei tässä nyt kuitenkaan epätoivoon vaivuta...eihän..
