Mikä piru siinä on että jostain ihmisestä vaan ei pääse eroon, vaan kerta toisensa jälkeen sitä lankeaa? Tää tyyppi on monet kerrat tehny tosi veemäiset temput, mut silti sitä vaan antaa anteeksi..Kuinka sitä pystyis oleen niin vahva ettei anna houkutuksen viedä? Samalla kun yrittää unohtaa koko tyypin, niin samalla sitä toivoo et pian nähtäis. Sairasta.
Tykkään piereskellä ja haistella sitä. Minusta kakka, pissa ja pierut on jotenkin kiihottavia :)
Mä tanssin tänään yhen tutun tytön kans ja se oli aivan ihanan laiha. Mun olis tehny mieli panna sen kanssa. En arvosta yhtään lihavempia naisia ja muuten olen ihan hetero. Seurustelen pojan kanssa. Tosin tänään tuli sellainen olo, että haluaisin harrastaa seksiä jonkun naisen kanssa.
Olen sairaalloisen mustasukkainen! Aikaisemmissa suhteissa moista vaivaa ei ole ilmentynyt mutta nykyiseen mieheeni oon niin korviani myöten umpirakastunut että jos ajattelenkin häntä jonkun toisen kanssa alan voimaan pahoin. En haluaisi hänen olevan missään yhteydessä aikaisempiin tyttöystäviin mikä kuulostaa aivan järjettömän tyhmältä. En tiedä kuinka pääsisin mustasukkaisuudesta eroon..
Olimme pikkusikoni ja äitini kanssa kauppakeskus Jumbossa... Äitimme meni omia menojaan ja me omiamme. Kyllästyimme shoppailuun je menimme info-pisteeseen surullisen näköisinä ja sanoimme että äitimme on kadonnut eikä se vastaa puhelimeensa voitteko kuuluttaa sitä. Kauppakeskuksessa kuulutettiin kovaan ääneen Maija Maija ( nimi muutettu) lapsesi odottavat infi-pisteellä. Äiti tuli paikalle ja häntä hävetti suunnattomasti (ollaan kuitenkin 23v ja 20v) tulipahan nolattua
Kävimme kaverini kanssa ostamassa kirpputorilta "pierusumutetta", mentiin kassa jonoon ja suihkuteltiin sitä jonossa olevien ihmisten housujen takaosaan ja sitten kun se alkoi haisemaan niin käveltiin tuhatta ja sataa pois.. HAUSKAA
Oon syönyt Paula Koivuniemen kanssa makkaraa tanssilavalla, mut siitä on jo aikaa. Joskus kuitenki tulee mietittyä et oisko mun pitäny pyrkiä testaamaan aikuista naista.
Mulla kävi hyvä tuuri ja sain pirusti rahaa. Tarkoitan siis paljon rahaa eikä mitään muutamia kymmeniätuhansia...Ongelma on se, etten ole puhunut tästä vielä kenellekään, en edes omalle vaimolleni. Mietin että otanko hatkat ja nautin maailman tarjoamista herkuista, vai rakennanko vaimon kanssa talon meren rannalle ja vietän ns. normaalia elämää..Just nyt noi maailman tarjoamat "herkut" kaikilla mausteilla houkuttelee..Taitaa Suomi jäädä hopealle!
Seurustelin entisen poikaystäväni kanssa tasan taloudellisen tasapainon ja ns. parempien piirien takia. Seksiä siltä pihtarilta ei irronnut kerran jälkeen, ja elimme parasta nuoruuttamme selibaatissa.
Tosin petin miestä yhteisen kaverimme kanssa muutamaankin otteeseen, ja kärsin järkyttävistä omantunnontuskista. Tosin olen alkanut epäilemään, etten itsekään ollut mitään muuta kuin se keikoilla eturivissä hyvännäköisenä seisova statussymboli.
Salakuvaan vaimoani ja runkkaan hänen kuviaan katsellen jos en ehtaa saa.
Haaveilen vaimoni siskosta ja hän taas näyttää itseään suht vapautuneesti minulle, nykyään enemmän kuin ennen, on tainut huomata, että silmäni viivähtävät liian kauan hänen kurveissaan. En koskaan pettäisi hänen kanssaan, mutta mieleni hänen kurvejaan tekevi.
Sillon kun poikaystäväni ei tee, kuten haluan tai ei tule luokseni silloin kun on sovittu, alan miettiä rangaistusta. Noihin "rangaistuksiin" liittyy aina toinen mies. Jos hän esimerkiksi ei tulekaan luokseni yöksi, ajattelen mennä dokaamaan ja iskemään muita miehiä kostoksi. Kerran olen toteuttanut tämän ja soitin exäni panemaan mua. En kuitenkaan halua pettää enää. En vain voi mitään sille, että olen katkeroitunut ja epätasapainoinen ämmä, joka on aina tottunut saamaan kaiken haluamansa.
Kaivan aika usein räkää nenästäni ja pyyhin sitä mitä kummallisimpiin paikkoihin.Pöytien alle, seiniin, lahkeisiin, kenkiini yms.Mulle vaan tulee sellanen tarve kaivaa tätä komeaa kolvia.Olen runkannu työpaikalla ja katsellut pesäpalloa pelaavia tyttöjä, tämä tosin tapahtui yli viisitoista vuotta sitten.Sunnuntai runkkaamiset ovat spesiaalini..
En pysty hillitsemään itseäni krapuloissaan,ja aloitan toimenpiteen..
Kuusi kertaa ei olisi mikään ihme,mutta joskus jää vain neljään.
Tämä tapahtuu tietenkin vain jos vierestäni ei herää joku fucking lehmä, jolloin lähden heti otille.
Nyt vähän on alkanut hävettämään.
Seurustelin n.3,5vuotta miehen kanssa, josta viimeisen vuoden asuimme eri paikkakunnilla, koska sain unelmaduunin muualta.
Rakastin tosissani miestäni mutta silti tutustuin vuoden aikana toiseen mieheen, jonka kanssa sitten lopulta päädyimme sänkyynkin.
Se oli ainut kerta, kun petin miestäni mutta asiat mutkistuivat niin, että tämä toinen mies tajusi rakastuneensa minuun ja soitti silloiselle miehelleni.. tietenkin siitä syntyi aikamoinen soppa mutta jotenkin ihmeellisesti selvisin puhtain paperein.
Emme eronneet tämän takia, "kasvettiin erilleen" ja olen edelleen hyvä ystävä exän kanssa.
Olen virallisesti karkkilakossa, mutta syö vaimolta ja lapsilta salaa
irtokarkkeja työpaikalla. Ja olen siis oikeasti 34v!
Rakastan lukea lapsille tarkoitettuja kirjoja, kuten Muumi-kirjoja ja Harry Pottereita. Katselen televisiosta usein Pikku Kakkosta ja muita lastenohjelmia. Minusta tässä ei ole mitään outoa, koska minä olen lievästi kehitysvammainen.
Haluaisin nähdä mieheni panevan toista naista. Siis nimenomaan panevan, en rakastelevan.
Ja se toinen nainen ei olisi kuka tahansa, vaan paras kaverini. Koko ajatus kiihottaa ja pelottaa
yhtä aikaa enkä taatusti uskalla koskaan kertoa miehelleni siitä. Varmaan jättäisin sen jos se
suostuisi ehdotukseeni. Sairasta, tiedän, mutta kun nään untakin asiasta.
Mikä on kun viimeisen vuoden tai parin aikana kaikki on lakannut tuntumasta yhtään miltään.. Tämän kolmekymmenvuotisen elämäni varrella oon enemmänkin koko ajan kärsinyt siitä että kaikki on aina tuntunut liikaa. Miten tuon selittäis.. Koko elämäni ajan olen ollut tunteideni vietävissä ja monesti pieneiinkin oon tuntunut reagoivan kovin paljon enemmän kuin kukaan lähellä oleva. Tyhmää sanoa tämmöstä.
Mutta nyt. Ihan sama mitä tapahtuu tai mitä miettiikään vanhoja asioita jotka ennen on kärjistettynä suunnilleen vieneet hengen, ne ei tunnu miltään. Mikään ei tunnu. Ei mitään selvää syytä.
Oon vissiin sekoamassa.
En halua nähdä ketään, eikä koskaan elämässä ihmiset ole ollet yhtä yhdentekeviä. Tai siis ihmiset ei koskaan ole tätä ennen olleet ollenkaan yhdentekeviä. Nyt tuntuu että en ymmättä ketään ja jopa tutut ihmiset vaikuttaa oudoilta..
Älkää puhuko mielenterveyshuollosta ja psykologeista tai ulos ihmisten ilmoille lähtemisestä tai mistään vitun itsestäänselvästä. Se kaikki itsestäänselvä on kyllä ihan täysin hoidossa.
Kai tää joskus loppuu?
Pieren usein päin ihmisten pärstää liukuportaissa.Kukaan ei ole edes tykännyt paskaa ja lähtenyt kulkeen saati sitten huomauttanut asiasta.
Surkeat paskiaiset.
mulla on tosi huonot lantionpohjan lihakset, vaikka oonkin yrittänyt jumpata niitä, ja sen takia oon kussu tosi monesti housuuni...Viimemmäks kun tulin melkein selvänä baarista ja oli 200 metrin matka himaan. No joo, tulipahan tunnustettua tämäkin...
