muutin yksin ulkomaille.tapasin "ihanan" miehen.mutta tama ihanuus on sairaan mustasukkainen,omistushaluinen,ja kaiken huipuksi loi mulle mustan silman perjantaina.niin,ei ketaan kenelle puhua,varasin jo lentoliput etta paasen kotona kaymaan ja pois tasta noidankehasta.ajattelin ainan ennen miten ne naiset voikin olla niin heikkoja etta antaa jonkun hakata itseaan..eipa pitaisi menna tuomitsemaan ennen kuin on itse samassa tilanteessa.mutta tiedan etta saan jostain voimaa jattaa se renttu.se siina onkin kun tiedan ettei ne ikina muutu.kaikkeni olen sille antanut,koettanut miellyttaa,jarjestanyt aikani niin ettei se paase sanomaan etten jalleen kerran ajatellut hanta kun lahdin juoksulenkille,enka halua viettaa aikaani hanen kanssaan,niin,jopa se juoksulenkki on kuulema itsekasta kun ajattelen vain itseani! etta voitte uskoa miten tyhmaksi tunnen nyt itseni kun katson peiliin,toinen puolisko niin turvoksissa kuin voi olla ja koko silma violetinkirjava...etta alkaa sanoko miten idiootti olen,tiedan sen jo entuudestaan.nyt vain tarvitsen voimia jaksaa taman yli,ja jattaa kaikki taakse.