Aion mennä tapaamaan ex-tyttöystävääni ja olen myös varautunut siihen että olen yötä hänen luonaan.
Vaimo luulee että menen työkeikalle, hän luotta minuun täysin.
En haluaisi tavata mutta tuntuu että on pakko, PAKKO! Tajuatteko?
Jokin jäi hiertämään erossa, en tiedä mikä. Minähän sen eron pistin vireelle, ehkä hätäilin eron kanssa. Tuntui vain ettei siitä tullut mitään, eikä se ollut menossa muuhun kuin eroon. Toisaalta koko ero oli minun rohkein tekoni, tuntui niin vapauttavalta.
Nykyinen suhde on pelkkä kulissi, en tiedä oikeasi että edes rakastanko vaimoani. Tai rakastaako hän minua ? En tiedä olenko vain hänelle turva ja tulevaisuus. Hän haluaisi lapsia, minä en. En ainakaan hänen kanssaan. Halusinko ex:n kanssa ? En tiedä. Hän ei halua.
Tälläistä tänään. :F