Tapasin toissa kesänä itseäni vanhemman miehen ravintolassa. Meillä synkkasi heti aivan uskomattoman hyvin. Keskustelimme niitä näitä koko illan, ennen baarin sulkeutumista hän ehdotti että lähtisin hänen ja ystäviensä mukaan jatkoille. Kesälomalla kun olin niin ajattelin että mikä ettei.
No yksi asia johti toiseen jne... Se reissu sitten venyi usean päivän mittaiseksi. Hän kertoi jossain vaiheessa seurustelevansa, pidimme hauskaa ja kaikki hauska loppuu aikanaan joten en antanut asian vaivata päätäni sen enempää.
Hän vei minut kotia, emmekä vaihtaneet puh.num tai mitään. Kohtalo vissiin puuttui peliin, tapasin hänet uudestaan ravintolassa seuraavana lauantaina ja sama tarina jatkui. No ilmeni sitten että hän on rakentamassa taloa ja hänen naisensa raskaana. Siinä vaiheessa peräännyin. Hän ei kuitenkaan pystynyt unohtamaan minua,oli etsinyt numeroni, otti yhteyttä jatkuvasti, näimme salaa ja loppujen lopuksi hän päätti jättää silloisen elämänsä ja aloittaa uuden kanssani.
Muutimme yhteen toiseen kaupunkiin, hän huolehti exänsä kaikista taloudellisista asioista että tulee pärjäämään jne. Asiat meni hyvin. Lapsi syntyi ja hän näki lastansa pari kertaa kuukauteen, hyvin tunnollisesti siis.
Minä olen nyt raskaana, niin pitkällä että en voi tehdä aborttia enää enkä haluaisi edes. Tilanne tämä, kun kerroin asiasta hänelle, hän kylmän viileästi jätti minut. Eikä halua olla tekemisissä kanssani enää. rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta, ja niin hänkin on sanonut rakastavansa ennen tätä. Yhteinen elämämme on ollut mahtavaa.
No nyt minä olen yksin, sain vissiin "ansioni" mukaan kun pelehdin varatun miehen kanssa.
En ole vielä päivääkään nauttinut raskaudestani, itkenyt, tehnyt töitä, enkä ole kertonut vielä kenellekkään sukulaiselle tai tuttavalle. Haluaisin vain hänet takaisin elämääni.
Miehiin ei voi luottaa.
Ainakin tämä kyseinen mies kärsii sitoutumispelosta jossain määriin..
Henkisesti olen vain niin rikki, että....