Rippituoli

Olen antanut liian usein, koska olen pelännyt sanoa ei..

Tapasin kivan jätkän näiden sivujen kautta, paneskeltiin muutaman kerran, juttu jäi siihen ja tulos:raskaus. Jätkä ei tiedä raskaudesta ja siitä et olen hänen kanssaan muutaman kerran ennen tapaamista paneskellut ennenkin.

Oon kylmä ja tunteeton..mun mummu kuoli puol vuotta sitten niin ei ees ilme värähtänyt...tänään kuoli mun kaveri..eikä mitään..

Olen maailman säälittävin jätkä

Ikä jo lähes 22 vuotias ja ainoa kokemus naispuolisen kanssa oli vuosi sitten yksi vaivainen suudelma erään tytön kanssa joka sen jälkeen dumppasi mut toisen takia.
Mulla ei ole työpaikka, opiskelupaikka meni penkin alle ja rahattomana on kivaa elää.
Tällä hetkellä olen viikon lomalla inttipalveluksestani ja ainoat asiat mitä olen tehnyt koko viikon aikana on pleikkarilla pelailua ja pornosivuilla käyntiä.

Hassua on, että tuttavat pitävät itseäni älykkäänä ja naistenmiehenä jolla on tulevaisuusnäkymä kirkkaana.

Runkkaan työpaikalla joskus jopa puoli tuntia kerralla. Ja palkka juoksee.

Olen naimisissa ihanan miehen kanssa, jolle on ajan myötä kasvanut alkoholiongelma. Viime jouluna pikkujouluissa sai mieheni mustasukkaisuuskohtauksen ja löi minua avokämmenellä puolihuolimattomasti kasvoihin. Vaikka lyönnistä ei tullut mitään jälkeä, eikä vammaa, jäi siitä sisälleni suuri häpeä jota yritin peitellä väkinäisellä hymyllä. Viime kuussa kertoi mieheni tämän saman tarinan ystäväperheellemme mutta aivan eri kantilta – siinä hän oli uhri ja minä ja kollegani syyllisiä – häpeäni nousi jälleen pintaan.
Mieheni on allerginen nikkelille ja kemian lehtorina minulla on vapaa pääsy tähän metalliin, olenkin nyt viimeisen kahden viikon aikana pessyt aviomieheni alushousuja nikkelijauheen kanssa. Sen kutinan ja vesikellojen määrän voitte kuvitella! Nyt katumukseni on hieman herännyt, ehkä osasyynä on mieheni laskenut kyvykkyys ja se loputon raapiminen.

Pikkupoikana rakensin kaverini kanssa lumilinnan joka oli tietysti hienoin mitä maailmassa oli koskaan tehty. Linna säilyi ehjänä pari päivää kunnes isoveljeni kavereineen sattui paikalle ja tottakai pikkuveljeä piti kiusata rikkomalla vaivalla tehty linna - itkuhan siitä pääsi. Seuraavana aamuna menin keittiöön jossa veli jo söi aamupalaansa, kesken aamupalan hän kävi vessassa jolloin näin tilaisuuteni kostoon tulleen ja ruuttasin hänen viiliinsä töräyksen
Erikeeperiä. Hyvinhän se näytti velipojalle maistuvan liimakin viilin seassa ! Jälkikäteen vähän pelotti että kuinka veljen käy.

Juu, nyt on tunnusttetava. Noloa on mutta olkoon. Olen aina pitänyt säälittävänä ihmisiä jotka on fiksoituneita johonkin henkilöön esim. artsitiin/näyttelijään tms. Onhan se kovin teinimäistäkin. Noh, itse olen koulussa salkkareihin (tunnustuksen arvoinen seikka jo itsessään) mutta kun aleksi sariola (kentsu)lähti salkkareista, niin olen alkanut katsoa buuseria jossa hän nykyään on juontajana. Että sillain. En nyt sano että olisin jotenkin aleksi fani, mutta jotenkin salkkarit jäi niin tyhjäksi ilman kentsun hahmoa, että nyt pitää täydentää buusterilla. Ja teidän kyllä: eihän tässä ole mitään tolkun häivääkään!

Olen onnellisesti naimisissa oleva perheenisä. Salainen paheeni on, että tykkään tehdä suolihuuhteluita ja sen jälkeen hieroa peppuani dildoilla. Vaimolleni en ole tästä kehdannut kertoa...

Aina kun siivoan keittiötä tai kylpyhuonetta, käytän yleispuhdistusainetta, jota ei tarvitse huuhdella pois ja talouspaperia sen pyyhkimiseen, en siis siivousliinaa tai vastaavaa. Hävettää tuhlata talouspaperia tuolla tavalla, mutta kammoan likaisia, haisevia rättejä sekä niissä muhivia bakteereja. On jotenkin niin hygieenistä pyyhkäistä paperilla, heittää pois ja ottaa uusi. Ja uusi. Ja...

Olen eronnut.Ja yhäiti.Inhoan joskus lapsiani.Nykyinen miesystäväni ei hyväksy heitä.

Tykkään kuvata omaa paskaani. Olen jo kyhännyt sellaisen erikoisen tuolin jossa on persreiän kohalla reikä (vähän niinkuin vessanpönttö) ja paskata sieltä lautaselle, tämän jälkeen otan kuvia siitä ja myöh. saatan joitain parhaimpia otoksia editoida. On jännittävä nähdä kuinka paskassa on erivärisiä jämiä "pisteitä" ja sen koostumus millaiseksi se muuttuu kun yrittää pidätellä mahd. kauan. Harrastuksensa kullakin.

Harrastin seksiä vieraan naisen kanssa työpaikallani esimieheni pöydällä kun kaikki muut työntekijät olivat jo lähteneet kotiin.

Salarakkaani on 16-vuotias. Olemme jo vuoden salanneen suhteen kaikilta (ystävät, hänen perheensä..). Mutta tiedän, että jossain vaiheessa asia selviää - tämä on pieni paikkakunta. Hän haluaisi muuttaa minun luokseni.

Pahinta asiassa on se, että hänen äitinsä on samoista kouluista, kuin minä (samaa ikä-ryhmää). Tunnemme toisemme ja hän voisi olla vaikka meidän lapsemme, jos olisimme olleet yhdessä (emme ole olleet).

Olin kaverin häissä maalla ja tilaisuuden luonteesta johtuen pukeutuneena tietysti pukuun ja koska oli syksy myös pitkä "poplari" oli käytössä. Olimme ulkona röökillä kun paskis iski. Sisävessat olivat varattuja joten sulkeuduin ulkohuussiin. Huussi oli pieni ja matala ja jotenkin poplarin helma eksyi aukosta sisään
sotkeutuen sontaan. En tietysti känniltäni huomannut tapahtunutta ja reippaasti kävelin sisälle helmat paskassa. Sali oli täynnä häävieraita ja lopun voi kai arvata...

Olen pelannut ja juonut kaikki rahani. sinne meni lopputili/lomarahat ja auto...mikäs nyt neuvoks,muuta kuin valittaa edes tänne. onko muillakin asiat yhtä hyvin? niin ja vuokra rästejäkin on jo parilta kuukaudelta, duunista ei tietoa ja työttömyys korvauksella ei enää pelata ja juoda....

Seksiä.. Seksiä

Lähetin juuri tosi lapsellisia tekstiviestejä naiselle joka yritti pokata exäni, mutta jäi nuolemaan näppejään. Helvetin tyhmää mutta ai että tuli hyvä mieli, koska tiedän että hänellä ei ole ketään ja minulla on maailman paras parisuhde. Se nyt vaan on niin että exiin ei kosketa. Piste.

Tilanne tämä: naimisissa, mutta eroamassa. Mies ei kestä kun haluan elää nyt, tarkoittaa etsiä mahdollisuuksia nauttia elämästä esim matkustelemalla, opiskelemalla jne, eikä odottaa sitä päivää kun velat on maksettu talosta ja autosta, lapset lentäneet pesästä. Mikä vika on siinä että elää hetkessä? Miksi säästää haaveita kunnes on eläkeikäinen, ja kenties niin paskassa kunnossa ettei kykene enää kuin muistelemaan, jos sitäkään.

Tapahtui jotain aika klassista. Rakastuin toiseen mieheen. Toinen mies on monessa mielessä samanlaisesti ajatteleva kuin minä. Tiedän toki että arki tappaa varmaan nekin fiilikset. Ja arkihan on hiton hyvä mittari siihen, millä tolalla suhde oikeesti on. En odota silti mitään ruusuista elämää, mutta pieniä hetkiä jotka antaa tälle kaikelle tarkoituksen. Tunteet aviomiestä kohtaan on syvät, vaikka tilanteemme onkin näin huonolla tolalla. Oikeastaan voisin kuvitella eläväni kahden miehen kanssa, mutta kuka mies nyt siihen suostuu? Puhumattakaan mitä laki sanoo kaksinnaimisesta. On se niin väärin. On selvää että siitä yhdestä ja samasta henkilöstä ei löydy kaikkia niitä piirteitä mitkä viehättää, kuten ei minustakaan. Tietenkin minun tulisi hyväksyä toinen sellaisena kun on, ja hyväksynkin, mutta pitääkö minun olla elämättä koska toinen vain odottaa, että jonakin päivänä sitten....ehkä...

Valehtelen ajoittain erityisesti puolivieraille ihmisille häpeämättömästi, muuttelen esim. menneisyyttäni kiinnostavammaksi ja vauhdikkaammaksi. Olen myös valehdellut läheisilleni. En ole jäänyt kiinni; en ainakaan usko, mutta häpeän. Ja kuitenkin teen sitä uudelleen... Osa valheista on jo sulautunut elämääni niin, että minun täytyy oikein miettiä, onko sellaista todella tapahtunut vai olenko keksinyt koko jutun.