Kello oli 22:03 lauantai-iltana, kun taksi pysähtyi maalaismaisen pimeyden keskellä kaksikerroksisen huvilan pihaan. Oli mahdotonta nähdä, missä me tarkalleen ottaen olimme. Olimme ajaneet jonkin mäennyppylän ylitse kapeaa lumipenkkojen reunustamaa tietä pellon tai metsän laitaan. Olimme Kirkkonummella, ilmeisesti lähellä Espoon rajaa, ja Helsingin keskustasta tulleen taksin mittari näytti lukemaa 44,70 euroa. Ei liian kaukana pääkaupungin valoista.
Vierestäni taksin takapenkiltä nousi ulos hauskaan karvalakkiin pukeutunut Diana Ball, joka oli suostunut seuralaisekseni Villi-Iran seksibileisiin. Olin kuluttanut muutaman päivän seuralaiskysymystä miettien. Kuka nainen lähtisi kanssani näihin ”arveluttaviin” orgioihin? Sitten soitin Diana Ballille. Hänellä ei ollut mitään estoja. Hän kysyi vain, millä sinne mentäisiin. ”Otan taksin ja haen sinut”, vastasin. Asia oli sovittu. Puhelu kesti 60 sekuntia.
Väitänkin, että on koko joukko ihmisiä – minä, Diana, monet kaapista tulleet homoseksuaalit, transut, drag-artistit ja monet muut – jotka miettiessään johonkin tilaisuuteen lähtöä eivät ole lainkaan huolissaan maineestaan vaan ainoastaan neljästä yksinkertaisesta asiasta: 1. Ettei siellä ole pitkästyttävää. 2. Ettei sinne joudu raahautumaan julkisilla kulkuneuvoilla, vaan pääsee esim. taksilla. 3. Ettei sinne tarvitse maksaa sisäänpääsymaksua. Ja 4. Ettei siellä joudu roikkumaan loputtomiin.
Orjat
Villi-Iran talon eteisessä meidät otti vastaan kaksi orjaa. Minä en ensin edes käsittänyt, että he olivat orjia, mutta Diana oli kokeneena dominana heti tilanteen tasalla. Hän kävi istumaan eteisen tuoliin. ”Riisu kenkäni”, hän murahti toiselle orjamiehelle, ja karuun nahkapantaan sonnustautunut orja laskeutui sanaakaan sanomatta polvilleen lattialle ja alkoi availla Dianan ulkokenkien nauhoja.
Myöhemmin illalla Diana heitti käyttämänsä pyyhkeen saman Tapsa-orjan jalkojen juureen. Orja laskeutui taas lattialle, otti pyyhkeen ja vei sen pyykkikoriin. Olen humanisti, ja Dianan käyttäytyminen tuntui minusta ”kaameelta”. Sanoin sen hieman myöhemmin, kun olimme kauempana orjasta. Diana nauroi huvittuneena. Hän selitti, että orja ei voi kumartua ottamaan mitään lattialta, koska silloin hän pyllistäisi, eikä orja saa pyllistää mihinkään suuntaan. Ilmeisesti kohtelias käyttäytyminen orjaa kohtaan olisi orjan kannalta kaikkein tuskallisinta.
Loppuillasta sain selville, että nämä orjat olivat suorastaan talon emännän Villi-Iran kotiorjia.
”Meille on ajan saatossa muotoutunut tietyntyyppinen kommuuni, joka viettää täällä usein aikaa viikonloppuisin”, Villi-Ira kertoi.
”Amelie, transvestiittileidi, asustaa täällä aika usein, ja Tapsa-orja on myös kuulunut vuosia niin sanottuun hoviin. Ja sitten on muutamia muita.”
Nahkapantaista Tapsa-orjaa oli kielletty puhumasta mitään, mutta onnistuin juttelemaan transvestiittiorja Amelien kanssa. Hänellä oli naisen peruukki, mekko, korkokengät ja poskimeikit, ja hän näytti mukavalta Elviira-tädiltä. Hän kertoi olleensa pitkät ajat Villi-Iran talon rakennustöissä. Villi-Iran talo on siis rakennettu ainakin osittain orjatyövoimalla!
Tyrmä porealtaalla
Kun olin riisuutunut bokserit ja musta paita -asteelle ja Diana oli pukeutunut ympäristöystävälliseen minimekkoon, jonka alta hänen pakaransa portaita kävellessä pilkistivät, Villi-Iran kollega Lady Aniel lähti kuljettamaan meitä opastetulle tutustumiskierrokselle Villi-Iran taloon. Tour guide orgioissa! Aloitimme yläkerrasta. Siellä sijaitsee hämyisä baari, jossa tarjotaan näiden ns. Wildclub-juhlien vieraille pientä purtavaa ja alkoholitonta boolia ja mehua. Alkoholia ei myydä, koska siihen ei ole lupaa.
Gynekologin huone yläkerrassa on kirkkaasti valaistu, jotta ”lääkäri” näkee tutkia gynekologin tuolissa jalat levällään lojuvan ”potilaan” sukupuolielinten tilanteen. Viereisessä, vähemmän valaistussa huoneessa, on pulpetti ja vanhanaikainen kirjoituspöytä. ”Oppilas” komennetaan istumaan pulpettiin ja ”rehtori” ryhtyy moittimaan häntä esimerkiksi tyttöjen pakaroiden nipistelemisestä.
[AD]
Talon pohjakerroksessa on klubitilaksi kutsuttu avara oleskelutila, eräänlainen olohuone, jossa on sohvia ja muita istuimia. Samassa kerroksessa on upea, hyvät löylyt tarjoava sauna ja hieno poreallas.
Näissä kahdessa kerroksessa on yhteensä neljä parveketta. ”Niillä voi keväällä ja kesällä käydä vaikka paneskelemassa”, Villi-Ira sanoo.
Lady Aniel johdatti meidät nyt musta-askelmaisia portaita myöten kellarikerrokseen, joka on Villi-Iran talon varsinainen toiminnallinen keskus. Lady Aniel tosin painotti, että missä tahansa paikassa taloa saa halutessaan harrastaa seksiä.
Kellarissa näimme erilaisia SM-tiloja, kuten raskailla kaltereilla suljettavissa olevan betoniseinäisen – helvetin epämiellyttävän – vankityrmän. Poden lievää suljetun paikan kammoa enkä mistään hinnasta haluaisi tulla lukituksi ja jätetyksi siihen loukkoon.
Kellarissa on monia muitakin hienoja SM-laitteita: valjaita, joihin voi ripustaa ja kiinnittää kumppaninsa, tukeva pukki, jonka päälle voi käydä mahalleen pyllynnyssykkä pystyssä ja kaikkiin hyviin SM-paikkoihin kuuluva pyörivä levy, Onnenpyörä, johon ihminen kiinnitetään ja hänet käännetään sen jälkeen pää alaspäin.
Kello oli vasta vähän yli kymmenen, mutta kun opas johdatti meidät sisään isoon kellarikerroksen tilaan, jonka lattialle oli levitetty paksuja patjoja, siellä viriteltiin jo illan ensimmäisiä seksileikkejä.
Huoneen yhdessä kulmassa seisoi matalalla korokkeella tanssinopettaja Dave Lambertin 1980-luvulla keksimä Sybianin satula -niminen naisten masturbointilaite. Kaunis nainen istui kahareisin laitteen satulassa ja satulan päällä oleva peniksen jäljitelmä oli tukevasti hänen sisällään nytkähtelemässä ja värisemässä ja tykyttämässä. Naisen aviomies, kuten myöhemmin kävi ilmi, hyväili vieressä vaimoaan.
Se oli hyvin epätavallinen hetki. Oppaamme nimittäin pysäytti meidät näiden kahden ihmisen viereen ja alkoi selostaa meneillään olevaa masturbointitapahtumaa. Se siitä, että seksi olisi kahden ihmisen välistä intiimiä toimintaa! Lady Aniel kertoi itse saaneensa Sybianin satulassa viisi orgasmia putkeen.
Korokkeen ympärille oli laitettu sohvia, ja Diana Ball ja minä istuimme noin metrin päähän Sybianin satulassa voihkivasta naisesta ja uppouduimme katselemaan tapahtumia. Patjalla, huoneen toisella puolella, nuori pariskunta yhtyi innokkaasti. Jonkin ajan kuluttua mies nousi hakemaan paperipyyhkeen ja kuivasi nainen häpyä. ”Ja siellä tulikin jo mällit”, Diana kommentoi leppoisasti.
Nuoria ja kauniita
Villi-Ira ja hänen miehensä Jukkis järjestävät upeassa talossaan noin kerran kuukaudessa swingerbileet ja SM-bileet noin kuusi kertaa vuodessa. He kutsuvat kotiorgioitaan Wildclub-juhliksi. Ne ovat yksityisbileitä ja siten vain kutsuvieraille. Jos nimeä ei ole listalla, taloon ei pääse. Yleensä listassa on noin 30-40 nimeä. Vierasjoukko muodostuu pariskunnista.
Wildclub-bileissä on useimmiten jokin teema. Alkuvuodesta Villi-Ira järjesti bikinipartyt ja itämaisen yön. Villi-Ira pyrkii aina tuottamaan teemaan sopivaa pientä ohjelmaa. Tällä kertaa teemana oli vartalomaalaus, ja taiteilija Henrik maalasi halukkaiden vieraiden vartalolle kuvioita. Ohjelmanumerona oli vartalomaalatun miehen tanssiesitys hieman ennen puoltayötä.
”Ohjelman jälkeen se varsinainen ilta aina alkaa”, Villi-Ira kertoo.
”Porukka säntää ympäri taloa hirveällä kiireellä ja kohta on hommat ja tohinat käynnissä. Voin sanoa ulkomaihinkin verrattuna, että suomalaiset ovat täällä tosi aktiivisia. Täällä ei nysvätä.”
Touhu oli tosiaan reipasta. Sieltä ja täältä kuului naisen voihketta. Saatiin orgasmeja, ejakuloitiin. Taloon oli saapunut kivannäköisiä nuoria ja nuorehkoja ihmisiä. Kukaan ei ollut erityisemmin ylipainoinen. Vallalla oli reilu ja reipas ns. Kerava-tyyli. Tavikset kutsuvierasorgioissaan hienossa huvilassa.
Illan tunnelma oli myös ”berliiniläisittäin” rento, iloinen ja ystävällinen. Olinko Kirkkonummella vai Berliinissä? En olisi ikinä uskonut, että suomalaiset pystyvät olemaan seksiorgioissa näin luontevia. Jos Villi-Iran talo sijaitsisi Berliinissä, se luokiteltaisiin kaupungin hienoimpien swingerklubien joukkoon.
Varamiehet
Villi-Iran bileistä kiinnostuneet soittavat Villi-Iran nettisivuilta löytyvään info-numeroon, jolloin Villi-Ira itse useimmiten vastaa.
”Puhutaan yksityisistä kutsuvierasilloista, mutta en käytä mielivaltaa, että sinä pääset ja sinä et pääse. Kun joku pariskunta soittaa ja haluaa tulla tänne, he tietävät kyllä asiansa. Ensimmäistä kertaa on aika korkea kynnys tulla tällaiseen paikkaan, mutta siitä se lähtee”, Villi-Ira sanoo.
Puolen yön jälkeen päädyin juttelemaan hyvin siistin ja komeahkon, nuorehkon miehen kanssa. Hän istuskeli tyytyväisen näköisenä klubitilan laidalla. Hänen ranteensa ympärille oli sidottu paksuhko harmaa narunpätkä. Hän oli varamies.
Villi-Ira päästää joka kerta bileisiin pariskuntien lisäksi pari kolme yksinäistä miestä, joita hän kutsuu varamiehiksi. Näitä varamiehiä naisvieraat voivat pyytää mukaan seksileikkeihinsä.
”Meillä on pieni varamiesrinki, johon kuuluvat miehet ovat vuorotelleet. Kohtelias käytös on tärkeää. Siitä on naisilta tullut palautetta. Pitää myös ymmärtää turvaseksin merkitys, ettei sitä tarvitse erikseen korostaa. Heille on ihan omat ohjeistukset siihen. Nämä pojat on tarkkaan ohjeistettu, ja he ymmärtävät paikkansa”, Villi-Ira sanoo ja lisää naurahtaen:
”Itse en ole testannut kaikkia varamiehiä!”
Varamies, jonka kanssa juttelin, kertoi käyneensä Villi-Iran orgioissa ensin tyttöystävänsä kanssa. Suhde oli sitten lopahtanut, eikä mies ollut löytänyt uutta bileisiin halukasta naisseuralaista. Hän oli pyrkinyt varamieheksi ja päässyt. Nyt hän myhäili tyytyväisyydestä. Pari varvia oli tullut jo nykäistyksi illan kuluessa.
”Tämä riittäisikin jo minulle, mutta voin vielä jatkaakin”, varamies puntaroi.
Puolenyön aikoihin menin Diana Ballin kanssa saunan lauteille. Lord, lord, siinä naisessa on enemmän kurveja kuin parhaassa formularadassa! Ja mikä sauna! En ole varmaan koskaan ollut hienommassa saunassa.
Saunan jälkeen solahdimme porealtaaseen toisen pariskunnan seuraan. Elämä hymyili.
Bileet jatkuivat kolmeen asti. Diana Ball ja minä puimme jo hieman aikaisemmin ulkovaatteet päälle. Tapsa-orja nyöritti Dianan kengät. Taksi oli tulossa lumipenkkojen reunustamaa tietä.
”Isäni varmaan toivoo, että joskus lopettaisin tämän ja aloittaisin oikeat työt”, Villi-Ira sanoi, kun kysyin miten hänen vanhempansa suhtautuvat hänen toimiinsa.
”Äitini ei ehkä ole koskaan käsittänyt tätä ammatinvalintaani. Ilmeisesti he ovat kuitenkin ymmärtäneet, että tämä on osa minua ja minun elämäntapaani, ja niin kuin olen sanonut heille, niin tästä kaikesta erikoisuudestani huolimatta olen elämässäni onnellinen.”
Pohjoismaissakin harvinaisia
Asiaan perehtyneet tahot eivät tiedä Suomessa toisia Villi-Iran juhlien kaltaisia bileitä. Keski-Euroopassa, Saksassa, Hollannissa ja Ranskassa, niitä on enemmänkin, mutta Pohjoismaissa seksijuhlat ovat harvinaisia.
