Teen päivässä 8-10 tuntia töitä kymmenen euron tuntipalkalla. Rahan eteen joudun tekemään valtavasti töitä ja sietämään ääliömäisiä, rahalla retostelevia asiakkaita, jotka vaativat lounaallakin itselleen erityispalvelua. Kukaan muu ei joudu juoksemaan työvuoronsa aikana kymmentä kilometriä ja toimittamaan 200 annosta ruokaa.”
Ravintola-alalla työskentelevän Jonin, 25, mielestä Palvelualan Ammattiliiton neuvottelema taulukkopalkkaus on yksi maailman surkeimmin neuvotelluista sopimuksista.
“Ravintola-alalla työntekijä on palvelija, joka saa työstään lähestulkoon kerrossiivoojan palkkaa.”
Tippien sekä ilta-, ja yötyölisien mielletään kasvattavan ravintolatyöntekijöiden palkkapusseja.
“Mitkä tipit? Suomalaiset eivät tunne koko käsitettä. Ulkomaalaiset antavat tippiä kymmenen prosenttia laskun loppusummasta, mutta suomalaiset jättävät korkeintaan 35 senttiä ja senkin kerran vuodessa. Tippejä minulle kertyy päivässä 3-5 euroa. Iltatyöstä saan 96 senttiä enemmän tunnilta, mutta nekin pennit osaa verottaja viedä”, Joni tuhahtaa.
Muiden lisien ohella ravintolatyöntekijöiden kuuluisi Jonin mielestä saada myös vaarallisentyönlisää.
“Jos asiakas päättää laittaa baaritiskin uusiksi tai lopettaa ravintolakokemuksensa ammuskelukohtaukseen, joudun olemaan riidan ratkaisijana ja tilanteen järjestelijänä. Asiakkaiden mielenterveysongelmien ratkonta ei pitäisi olla päänvaivani.”
Ja kukapa ei haluaisi lisää kolikoita tilipussiinsa. Tosin muutkin seikat painavat vaa’assa.
“Palkka on vain yksi osa työsuhteesta. Yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa suoritetun Nuora-kyselyn tulosten mukaan vakituinen työsuhde on nykyään palkkaakin tärkeämpi asia”, kertoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Rita Asplund.
Mutta markkinatalous määrää tahdin myös työsopimusneuvotteluissa. Asplund myöntää, että eri ammattiliitoilla on erilainen valta.
“Paperiliitto on ollut perinteisesti erittäin vahva ja sillä on parempi neuvotteluvoima kuin sairaanhoitajilla, joiden ala ei tee voittoa.”
Eri alojen palkkauksissa on eroja, mutta Mari on törmännyt palkkauksessaan myös tasa-arvo-ongelmaan.
“Menin kesätöihin suurelle atk-alan palveluntarjoajalle ja jouduin aloittamaan alimmalla mahdollisella palkalla. Nyt uraa on takana yli neljä vuotta ja saan vähemmän palkkaa kuin suoraan lukiosta töihin tulleet miehet. Palkankorotusta on luvattu jo puolitoista vuotta sitten, mutta mitään ei ole tapahtunut. Maku on mennyt totaalisesti ja joka päivä vituttaa tulla töihin. Saan kuitenkin syyttää itseäni siitä, etten ole pitänyt paremmin puoliani tällä miesvaltaisella alalla”, Mari sanoo.
Tasa-arvolaki ja -säädökset määräävät, että samalla työnantajalla on samasta työstä maksettava samaa palkkaa. Miten tämä on mahdollista?
“Kun verrataan samassa työssä olevia naisia ja miehiä, ovat palkkaerot tutkimustulosten mukaan olemattomia. Palkkaerot selittyvät eri nimikkeillä. Yllättävää kyllä, mutta naiset ja miehet saattavat tehdä täysin samaa työtä eri nimikkeiden alla”, selittää Asplund.
“Jos palkka harmittaa, täytyy ensin miettiä, miksi minulle mielestäni maksetaan liian vähän. Sen jälkeen perustelut kannattaa esittää työnantajalle. Täytyy muistaa, että jotkut saattavat pitää sekä osaamistaan että itseään arvokkaampana työmarkkinoilla kuin varsinaisesti ovatkaan”, naurahtaa Asplund.
Lukijoilta
“On vääryys, että seitsemän vuoden tuskaisen yliopisto-opiskelun, satojen tonnikalapurkkien ja kaurapuuropakettien jälkeen tienaan saman verran ja usein jopa vähemmän kuin duunarit tai kaikenmaailman merkonomit ja datanomit. Teen sentään korkeakoulutusta vaativaa työtä!”
Nainen, 26
“Olen tehnyt vain duunarin hommia opiskelun ohella. Viime kevään siivosin isossa siivousfirmassa. Palkka oli totisesti 6 euroa 72 senttiä. Kyllä vitutti!”
Nainen, 23
“Korkeakoulujen ylikapasiteetti polkee koulutetun palkkatasoa samalla, kun jotkut amisviiksiset levyseppähitsarit on muka “kuuminta hottia”. Voisi lyodä leikkurin nupit kaakkoon korkeakoulujen sisäänottomäärissä, niin saataisiin tilanne joskus samaan kuin se oli vanhoina hyvinä aikoina. Kyllä koulutuksen tulee korreloida tulojen kanssa.”
Mies, 28
“Käsittämätöntä ruikutusta! Minulla on pieni kotihoidontuki n. 400 e/kk, siihen saan asumistuen ja lapsilisän. Hyvin pärjätään.”
Nainen, 25
“Rehellistä työtä tekevälle pitää maksaa enemmän kuin “työtä tekevälle”. Vastaan sairaanhoitajana päivittäin monen ihmisen hengestä, sen menetystä ei rahalla takaisin tuoda. Tällaisesta vastuusta ja lääkäreiden duunien tekemisestä pitäisi saada arvostusta palkkanauhaankin!”
Nainen, 22
“Miksi te palkasta valittajat ette vaadi lisää liksaa tai ota lopareita? Laitoin hakemuksen kilpailijalle, palkkapyynnöksi 4400e/kk. Kävin haastattelussa, viimeinen kysymys jäi mieleen “tingitkö palkasta?” Vastasin: “Nyt ei olla torilla.” Työnantajilta pitää imeä rahat.”
Mies, 38
“Olen akateemisesti koulutettu ja palkkani on huono, olen opettaja. Jos miettii palkallisia syys- ja talvilomia, joululomaa ja 2,5 kuukauden kesälomaa, niin niiden arvo on huomattavasti rahaa suurempi, eikä keskinkertainen palkka haittaa.”
Nainen, 26
Kuinka paljon kehtaa pyytää?
Työhakemuksessa pyydetään toisinaan palkkatoivomus. Summaa mietittäessä on tärkeää, ettei hakija ali- tai yliarvioi omaa arvoaan työmarkkinoilla. Työpaikkojen palkkatasoa voi yrittää selvittää esimerkiksi alaa tuntevilta tuttavilta. Lisäksi ammattiliitoilla on usein tarjolla alan yleisiä alku- ja keskipalkkatilastoja. Ota seuraavat asiat huomioon miettiessäsi palkkatoivomuksesi suuruutta: koulutustausta, työkokemus, osaaminen (amatti-, erityis-, kieli-, atk-taidot), työpaikan alueellinen sijainti, työtehtävän luonne (tehtävät, vaativuus ja vastuun määrä), työnantajan sektori (yksiyinen, julkinen, kolmas sektori).
Lähde: www.kitkatta.net
