Ilmassa on sitä kuuluisaa talkoohenkeä. Suomalaisen elinkeinoelämän johtohahmot Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Matti Alahuhta, Finanssialan keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Reijo Karhinen ja Koneen sekä Sanoman hallitusten puheenjohtaja Antti Herlin ilmoittivat olevansa valmiita leikkaamaan viisi prosenttia palkastaan “yhteiseen hyvään” pääministeri Juha Sipilän yhteiskuntasopimuksen edistämiseksi. EK postitti Alahuhdan allekirjoittaman kirjeen kirjeen 16 000 jäsenyritykselleen.
“Toivon, että harkitset nyt kesän aikana, mitä voisit osaltasi, mahdollisuuksiesi mukaan tehdä yhteiskuntasopimuksen toteutuessa. Kyseeseen voisi tulla joko lahjoitus tärkeänä pitämällesi yhteiskunnan alueelle tai palkan alennus. Nyt on siis harkinnan aika ja päätöksesi toteuttamisen aika on sitten, kun yhteiskuntasopimus on tehty”, Alahuhta puhutteli kirjeessä johtajakollegoitaan.
Hesarin mukaan työntekijäjärjestöjen pomot eivät ole otettuja elinkeinoelämän suunnalta tulevista ehdotuksista. Toimihenkilöiden keskusjärjestön STTK:n puheenjohtaja Antti Palola vertaa ajatusmaailmaa amerikkalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa “heikommista ja vähäosaisemmista pidetään huolta lahjoitusten avulla. Ja sitten hyväntekijät paistattelevat omassa erinomaisuudessaan.” Myös ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly suhtautuu kriittisesti ajatukseen lahjoitusvaroin toimivasta yhteiskunnasta, joka antaa eliitille vapauden määritellä avustuksensa kohteet.
Kuljetusalan AKT:n Marko Piirainen ja julkisten ja hyvinvointialojen JHL:n Jarkko Eloranta puolestaan toivovat, että yhteiskunnan puutteita paikattaisiin mieluummin verotuksella kuin lahjoituksilla.
Samaan aikaan kun tikkaiden yläpäässä herätellään keskustelua ja näytetään esimerkkiä talkoohengestä, kuhisee myös ruohonjuuritasolla. Vääntöä lahjoitusyhteiskunnan ja vahvaan verotukseen perustuvan valtion välillä käydään seinillä pitkin Suomi-somea. Yksi tuoreimmista kannaotoista on Verotalkoot-“tapahtuma”, jonka osallistujat haluavat maksaa nykyistä enemmän veroja.
“Maksan mielelläni veroja, sillä monilla lapsiperheillä, työttömillä, sairailla ja pakolaisilla on huomattavasti huonommat oltavat kuin minulla. Heidän ei pidä vastata budjettialijäämästä, joka johtuu esimerkiksi siitä, että Suomi (ja Eurooppa) ei uskalla tarttua veropakolaisuuteen ja harmaaseen talouteen, mikä johtaa siihen, että voitot valuvat jo valmiiksi täynnä oleviin taskuihin. Haluan maksaa veroja, sillä en halua elää yhteiskunnassa, joka katsoo vierestä, kun pakolaisten annetaan hukkua välimereen. Sana ”vero” kuulostaa ehkä juuri nyt pölyiseltä, mutta eikö se ole juuri asia, jota etsitte: Isoja yhteiskuntatalkoita, joissa kaikki ovat mukana?” kirjoitetaan tapahtuman kuvauksessa.
Monet kysyvät tapahtuman seinällä, mikä vaikutus on oman veroprosentin korottamisella, jos rahat palautuvat seuraavassa veronpalautuksessa? Muutos2011-puolueen riveissä tutuksi tullut Jiri Keronen ehti ilmoittamaan tapahtuman seinällä, kuinka haluaa itse olla maksamatta “senttiäkään veroja puolueille, ulkomaalaisille, pankkireille, sotalordeille ja poliitikkojen hömppäprojekteihin. Tällä hetkellä veroja käytetään juuri tällaiseen roskaan samaan aikaan, kun perusoikeuksia leikataan. Niin pitkään kuin tilanne on tämä, ei valtiolla ole moraalista oikeutta edes kerätä veroja.”
Henni Ahvenlampi puolestaan ihmetteli jo toukokuun lopulla Sipilän säästötalkoiden toteutustapaa ja päätti ottaa selvää, missä talkoisiin voi ilmoittautua mukaan. Hänen yhteydenottonsa Sipilän joukkoihin eivät kuitenkaan tuottaneet ohjeistusta siitä, missä talkoisiin voi ilmoittautua. Sen sijaan niistä syntyi kafkamainen keskustelu, joka on onneksi dokumentoitu. Ahvenlampi ei kuitenkaan lannistunut, vaan otti asiaan proaktiivisen otteen ja julkaisi itse kyselylomakkeen “Vapaaehtoiset palkanalennustalkoot”. Siinä kysytään, kuka haluaa osallistua, tai olla osallistumatta oman palkkansa alentamiseen, kuinka suurella prosenttiosuudella ja millä tavalla: korotetulla veroprosentilla, maksamalla suoraan valtion tilille, sopimalla työnantajan kanssa palkanalentamisesta tai ohjaamalla palkasta osan itse valittuun hyväntekeväisyyteen. Ahvenlammen pyrkimyksiin saada selkoa palkanalennustalkoiden toteuttamisesta voi seurata 5 % palkanalennus totta vai pötyä? -ryhmässä.
Maria Petterssonin parin vuoden takainen kolumni käsittelee erinomaisesti talkoo-retoriikan ongelmia. Talkoot on tosiaan hyvä termi silloin, kun käsillä on epämääräisiä ja isoja ongelmia, joiden ratkaisuun kaikkien toivotaan osallistuvan, mutta ei tiedetä miten. Nyt ilmassa on henkeä, että jokainen haluaisi tehdä jotain, mutta se ei poista ristiriitoja erilaisten keinovalikoimien välillä.