Ensimmäinen lomaviikko takana. Kotiuduin tunti-pari sitten reissusta, ja nyt kämppä on täydessä sekasorrossa, joka puolella on kasoja pyykkiin meneviä vaatteita, keikan aikana saapuneita posteja, joitain suurella vaivalla varjeltuja tuliaisia yms.
Vasta nyt oikeastaan ymmärtää, millaista pyöritystä viimeiset pari kuukautta töissä olivat, koko seikkaileminen ympäri Keski-Eurooppa kului henkisellä puolella siinä, että sai ajatukset irtautumaan työmaalla vaiheeseen jääneistä jutuista. Päätin tosin lomille jäädessäni periaatteesta, jonka mukaan pidän työluurin suljettuna valtaosan ajasta, enkä kajoa maileihini, ellei pomo ilmoita maailman täydellisestä luhistumisesta tekstiviestillä. Siltä osin omatunto on täysin puhdas. :-)
Väsymyksestä huolimatta olen iloinen siitä, että paljon uutta ja kivaa tuli nähtyä ja koettua. Vaikka kuljetut maisemat olivatkin valtaosin tuttuja, työkeikoilla ei koskaan ehdi yksinkertaisesti vain kuljeskella ympäriinsä, tai istahtaa kahvilaan katselemaan paikallista menoa ja aistimaan vallitsevaa ilmapiiriä. Ehkä tuo pieni ero onkin juuri loman perimmäinen tarkoitus, vai onko...?