Blogi

Äärimmäisen harva on kirjoittelun tahti, mutta joskus kuitenkin.

Tästä vuodesta mieleen jäi seuraavaa:
- Tekemäni uudenvuodenlupaus piti. Taisi muutoksesta tulla pysyvä
- Menetin lähituntuman useampaankin ystävääni näiden muuttaessa pois maasta. Sanotaan mitä sanotaan, mutta höpötys kavereitten kanssa sähköisissä medioissa on aika köyhää verrattuna siihen, että poiketaan oluella / kahvilla / matsissa vaihtamassa kuulumiset
- Ajelin pitkästä aikaa läpi koko läntisen Euroopan. Kivaa oli!
- Talvella oli vilu ja kesällä tuli hiki, ihan kuin kaikilla muillakin
- Erosin kirkosta. Olisin jäänyt maksajaksi, jos edes puolet kirkollisveron tuotosta olisi ohjautunut todelliseen hädänalaisten auttamiseen nykyisen surkean 10% lukeman sijasta
- Vaihdoin hommia työpaikassani. Hieman myöhemmin kyllä käynnistin uuden työpaikan haun ymmärtäessäni, että ongelman ydin ei ole omassa lokerossani organisaation sisällä, vaan itse organisaation rakenteessa
- Kevään skimbakausi kesti pitkään, syksyn kausi alkoi reilusti tavallista aiemmin. Ollapa urheiluvälinekauppias...
- Sain kaksi yllätyslahjaa jouluna (!!!)

Alkaa todellakin olla hiukan tarpeettoman raikasta pitkälliseen ulkoharrasteluun jopa kaikenlaisiin keleihin tottuneelle, tai sitten pitää ottaa hiukan toisenlainen ote kerrospukeutumiseen ja hyväksyä, että peilistä näkyy raju suurennos michelin-ukosta.

Tai oikeastaan: Pään, kehon ja jalat saa kyllä suojattua, mutta mulle ongelmallisinta on saada sormet pysymään lämpiminä. Vähänkään tarkempi askartelu ei onnistu rukkasten kanssa, eivätkä hyvätkään hansikkaat ole tarpeeksi lämpimät näillä pakkasilla.

Hyviä ideoita kaivattaisiin, kun tietty määrä ulkoilua on pakko saada tehdyksi kelistä riippumatta.

... Levillä. Varasin itselleni muutaman päivän irtioton. Kutakuinkin tunnin tarkkuudella viikko tästä merkinnästä olen rinteissä. On muuten vallan mukavaa, kun on jotain, mitä odottaa!

Seuraavaksi pitää kaivaa romppeet esiin ja katsastaa niitten kunto.

:-D

Plus viisi ja tihkusadetta. Mieli kuitenkin tekisi päästä avaamaan rinnekausi.

Olen surffaillut koko illan eri keskusten saiteilla, mutta aika heikolta näyttää. Levi, Pallas, Pyhä ja Saariselkä ovat hädintuskin saaneet ensimmäiset rinteensä auki, ainoastaan Rukalla ollaan kohtuullisen hyvin aikataulussa 12 avonaisen rinteen kapasiteetilla. Taisi rinnetyöntekijöiden lakko kuitenkin tehdä tepposensa lumetukselle, ja kun sopu syntyi, tuulet kääntyivät eteläiseksi ja keli muuttui liian lämpimäksi lumetukselle.

Pitänee odotella vielä viikon verran ennen lopullista ratkaisua, kun "Hiihdä halvalla" -kausikin näemmä jatkuu kuitenkin joulukuun puoliväliin...

Niska totaalisen jumissa. Liekö flunssan peruja, vai mistä lie herännyt. Lopputulemana kuitenkin on napakka päänsärky ja ikävästi rajoittuneet liikeradat. Yhteisvaikutus flunssanjämien kanssa on melko kipakka, olo on vähintäänkin sekava.

Pipo

Jos unohtaa pipon tulee flunssa.
Jos tulee flunssa, on ääni käheä ja joutuu kuiskimaan.
Se joka kuiskii valehtelee.
Se joka valehtelee joutuu vankilaan.
Jos joutuu vankilaan aloittaa huumeitten käytön.
Se joka käyttää huumeita kuolee.

Joten älä ***vetissä unohda pipoa syksyllä!

Flunssa alkaa vähitellen jäädä tappiolle.

Tänään pää tuntuu jo melkein oikean kokoiselta, eikä niistäminenkään ole enää aivan jatkuvaa. Ei-oikeastaan-ihan-huono-juttu, kun ottaa huomioon, ettei oikein pystynyt rauhoittamaan menoa taudin häätämiseksi <odottaa sydänlihastulehdusta...>

Ehkä tämä tästä taas vähitellen...

Joopa joo. Aamulla kuume oli talttunut lieväksi lämmöksi, joten erehdyin veivaamaan läppärin käyntiin ja kiinni verkkoon. Tämän virheliikkeen suora seuraus oli, että inbox turposi välittömästi noin 50 viestillä ja kahdella "meillä-on-valtavan-iso-ongelma-tule-palaveriin-välittömästi" -tyyppisellä kokouskutsulla.

Mikäpä siinä sitten, viiden minuutin tulikuuma suihku, rapsakka tömäys auringonhattu-uutetta (pthyi ...rkele sitä makua), kamat niskaan ja vuotava nokka kohti työmaata taskut tursuten nenäliinoja ja yskänpastilleja.

Nyt, muutamaa tuntia myöhemmin tulipalot noilla ongelma-alueilla on ilmeisesti sammutettu pieneksi hetkeksi, joten pitää varmaan olla ainakin jossain määrin tyytyväinen sekä omasta että edustamani yrityksen puolesta. Jos asiasta jotain negatiivista hakee, pää surisee ja on muutenkin ku Haminan kaupunki, nokka vuotaa solkenaan ja uudelleen nousussa oleva kuume kiipii hiljaksiin ylös selkärankaa. Mutta se ei ilmeisesti juuri haittaa, onhan mulla koko viikonloppu aikaa sairastaa...

Pitäisikö vihdoin tehdä se sormi vesilasiin -koe?

... mutta flunssa iski kuitenkin. Todella juhlava fiilis, pää ei mahdu kallon sisään. :-(

Suomen armeijan salainen ase, jonka Tuomiojan - Halosen klikkikin hyväksyy koska sitä ei vielä ole paheksuttu kansainvälisessä yhteisössä, on miniatyyripulloja sisältävien minibaarien kylväminen rintamalinjalle ja vihollisen alueelle. Näin varsinkin idästä tuleva vihollinen joutuu kaaokseen, kun sen sotilaat eivät malta olla juomatta itseään umpikänniin. Sen jälkeen Terveys- ja kauneusministeriön erikoisjoukot kokoavat heidät parantolaleireihin.

Omien joukkojen toimintaa se ei haittaa, koska suomalainen ei leikkikokoisista pulloista välitä tai jos välittääkin, ei tule niistä kuin vihaiseksi ja sehän on vain hyvä asia.

------------------------------------------------------------------

Vaimo paistaa kananmunia aamiaiseksi, kun mies yllättäen paukkaa keittiöön.

- "Varovasti", hän sanoo, "VAROVASTI!, laita lisää rasvaa!
Paistat liian montaa kerralla. LIIAN MONTAA! Käännä nyt jo niitä! KÄÄNNÄ NIITÄ NYT! Tarvitset lisää rasvaa. Voih, herran jumala. MINNE saat tilaa RASVALLE? Ne tulevat tarttumaan kiinni! Varovasti...VAROVASTI!"

Vaimo huomauttaa yhä rauhallisesti mutta jo hieman punoittaen ihmetellen äläkkää:
- MINÄ olen AINA varovainen!

Mies jatkaa:
- Sinä et IKINÄÄN kuuntele minua, kun laitat ruokaa! IKINÄ!
Käännä ne! Kiirehdi! Oletko hullu? Oletko menettänyt järkesi?
Älä unohda suolaa. Tiedät, että aina unohdat suolan. Käytä suolaa....reiluusti... KÄYTÄ SUOLAA! SUOLAA!!!!"

Vaimo tuijottaa miestään epäuskoisena:
- "Mikä ihme SINUA vaivaa? Luuletko yllättäen etten tiedä miten pari kananmunaa paistetaan?"

Mies vastaa rauhallisesti:
"Halusin vain näyttää, miltä minusta tuntuu, kun minä yritän ajaa autoa..."