Taas sohvannurkassa...

Ohjelmallinen päivä. Aamusella pari kaveria kyytiin ja koipi suorana kohti Poria seuraamaan St Legeriä. Ravit olivat täynnä mielenkiintoa, mutta jostain syystä mulle tulee Porissa aina kylmä. Tälläkin kertaa mereltä kävi sellainen tuuli, joka ei tuntunut mitenkään kovalta tai kylmältä, mutta meni heittämällä läpi vaatteista ja tunkeutui luihin ja ytimiin jäähdyttäen kroppaa paremmin kuin keskiverto jääkaappi. Onneksi ei sentään satanut...

Päivään mittaan muistelimme lämpimiksemme aiempia reissuja Poriin. Karuin kokemus taisi olla yhdet talviravit rapiat kymmenen vuotta sitten, kun pakkanen kiristyi illan mittaan -28 tietämille, ja länsilounainen tuuli pyöri jossain 12 - 14 m/s lukemissa. Se on ainoa kerta, jolloin radalle pääsyn jälkeen harkittiin vakavasti vetäytymistä startista. Kilpailtiin kuitenkin, ja menestystäkin tuli, jos kohta myös pieniä paleltumiakin taustajoukoille. Porin parhaita raveja ovat aina olleet kesä- heinäkuun iltaravit, tavallisesti sää suosii ja keikat ovat olleet kohtalaisen tuloksekkaita.

Yhtä kaikki, paluumatka alkoi kuuden hujakoissa. Kuten tavallista, kotimatkaan sisältyi noin seitsemän ylimääräistä ja ennakoimatonta mutkaa, joten lopullinen hautautuminen sohvannurkkaan pääsi tapahtumaan vasta hetki sitten. Ramasee... Tästä ei ole kuin yksi tie ylös; saunan ja iltavinkun kautta nukkumaan, jotta jaksaa aamulla lähteä talkoilemaan.