Viimeinen käyttöpäivä ohitettu...?

En oikein jaksa hyväksyä sitä, että kolmissakymmenissä oleva ihminen kirjailee blogiinsa tai profiiliinsa jo ohittaneensa viimeisen käyttöpäivän tai parasta ennen -päiväyksen. Kolmekymppisenä ihmisen elämä on hädintuskin puolivälissä. Kolmekymppisenä ei todellakaan olla lähimainkaan pisteessä, jossa ovet kaikkeen positiiviseen olisivat menneet kiinni ja ainoastaan iso alamäki elämän ehtoopuolelle jäljellä.

Jollain tapaa olen alkanut uskoa ihan aidosti, että viime kädessä ikä on todellakin vain numero, lopullisen nuoruuden tai vanhuuden sanelee ihmisen asenne elämään ja sen vaikutukset omaan olemiseen. Lähipiirissäni on useampikin tapaus, jossa leskeksi jääneet kuusikymppiset deittailevat, seurustelevat, harrastavat, matkustelevat ja nauttivat muutenkin elämästään aivan täysillä. Tässä kohtaa joku saattaa huutaa yäkyäk, mutta minä suon sen heille ilomielin. Mitä iästä, rypyistä ja pikkukrempoista, jos kerran resursseja on ja pää vetää? Miksi elämästä ei muka saisi nauttia aivan hamaan loppuun saakka? Kun elämä kuitenkin pitää elää hamaan viimeiseen hengenvetoon saakka, siitä voi samantien nauttia. En näe mitään syytä, miksi neljänkymmenen kohdalla pitäisi tilata hautapaikka ja käydä odottelemaan noutajaa.

Ok, myönnän, saatan kirjoittaa aiheesta hiukan oudolla foorumilla. Cityn käyttäjien ikähaarukka ulottuu kuitenkin kuudestatoista hyvän matkaa viidenkymmenen vuoden tuolle puolen, osa käyttäjistä on jo vienyt ensimmäisen kierroksensa finaaliin, jotkut useammankin. Hetkittäin oma oleminen saattaa tuntua kovastipaljon ikälopulta, kun seuraa nuorempien käyttäjien pohdintoja asioista, jotka olivat itselle ajankohtaisia kymmenkunta vuotta sitten.

Kieltäydyn kuitenkin majoittamasta ikäisiäni alennuskoriin odottamaan inventaariotyhjennystä. Huolimatta paketin hienoisesta nuhraantumisesta keskusyksikkö on kuin uusi, prosessointitehoa piisaa, muistia on paljon, rajapinnat toimivat ja sovellukset toimivat paljon varmemmin kuin uusissa, vasta markkinoille tulleissa beta-versioissa, jotka vasta muutamien vuosien jälkeen saavat hiottua tehtaan jäljet pois. Eipä silti, arvokasta aikaa sekin...

Kirjoitettaessa soi Juice: Kaksi vanhaa pierua