Blogi

Tunnustan. Tajusin tuossa eilen ja sisäistin asian. Olen pahasti sitoutumiskammoinen nykyään. Olen aina seurustellut.. Ja nyt todella kammoan edes ajatusta siitä.

Mitäs sitten tehdään?

Niin, mitä sitten. Vaikea kysymys. Mitä sitten kun yksi päivä on takana ja onnellisesti voi kellahtaa sängylle nukkumaan.. Mitä minä loppujen lopuksi olen saavuttanut? Olen aina ollut sitä mieltä, että voin hyvällä omalla tunnolla mennä nukkumaan. En ole enää. Tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.. Ja jos joskus tuleekin hetki, jolloin ei ole mitään.. Mitä sitten? Mitä sitten voin tehdä?

En ole saavuttanut hienoa uraa tai varakasta miestä. En ole saavuttanut oikein mitään, voinko siis kuitenkin olla tyytyväinen?

Olen lopettanut opinnot kesken, olen huonopalkkaisessa työssä. Ja silti en voisi olla tyytyväisempi. Lähes onnellinen, mutten omaa hyvää omaatuntoa iltaisin.

Mitä sitten kun tekee kaikkensa, muttei tee mitään?

En kai vaadi itseltäni paljon jos haaveilen opiskelusta ja hienosta ammatista? En kai vaadi paljon jos haaveilen omasta asunnosta?

Mitä sitten kun tietää tilanteen, muttei voi kuin tyytyä ja olla onnellinen siitä?

Olen onnellinen, tasapainoinen, tyytyväinen ja toisaalta niin pettynyt siihen mitä olen saavuttanut.

Ikinä ei pitäisi sanoa ei ikinä. Ja taas vannon, ikinä ei enää. Mikähän siinä on, että kaikki ikävät asiat sattuvat aina kohdalle samaan aikaan. Viikkoni on ollut kutakuinkin suoraansanoen hyvin låähellä halvettiä. jos jokin voin mennä vikaan niin se varmasti menee, on pätenyt paremmin tällä viikolla kuin koskaanennen..

En tiedä olenko kauheassa karpulassa vaivielä humalassa, pitihän sitä sitten lähteä nollaamaan eilen kun viikko on ollut mitä on ollut. Minun ei pitäisi ottaa viinaa. Voisin koota kirjan hauskoista sattumuksistani, viimeksi kun olin liikenteessä odotimme taksia 3tuntia. Ja nyt tämä.. Se jääköön ikuiseksi salaisuudeksi mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Minusta on hauskaa ajatella mitä muut ajattelevat minusta.. Enole känniääliö, en suinkaan, harvoin edes olen kunnolla kännissä, paitsi eilen. Eilen olin. Sen laitan täysin tämän kaikki päin helvettiä-ei onnistu-nyt kävi näin- viikon piikkiin. Olihan meillä hauskaa..

Mutta silti, olisi se pitänyt tietää ettei se viikko lopu kun perjantai on ohi. Vielä on lauantai, ja niin, tämä sunnuntai. Helvetillistä viikkoani on siin jäljellä enää joitain tunteja, luojan kiitos. Sunnuntai on hauska päivä siitä, että saa nauraa kippurassa yksinään jäätelöä syöden kaikille viikon hassuille sattumuksille.