Kyllä väsyttää. Nyt oli kuitenki sellanen olo, että pittää kirjottaa. Ensinnäkin David Choe on varastanut mun sydämen teoksillaan. En oikeen osaa vielä kuvailla tätä utopista tunnetta minkä tässä eräänä päivänä sain löydettyäni Choen. Ehkä se on juuri se: utopinen.
Oon saanut jostain kummallista energiaa. Ehkä se on siitä kun vihdoin pääsee tekee sellasta mistä tykkää. Eli meikäläisen tittelihän nyt sitten on media- ja elämänhallintapajan ohjaajaharjoittelija. Oon aika innoissani tästä uudesta työstä. Jännittää kyllä miten se sujuu. Mua kysyttiin vetämään sellasta videokurssia. Ke pajalla on kuntosali/liikuntapäivä. To ilmaisutaitoa. Sitä vetää ihan oikee näyttelijä. Pajalaiset tekee näytelmän Pikku Prinssi. Mäki saan osallistua tohon jos haluun. Kuitenki pittää vahtia että he pysyvät siellä. Ne sano että ehkä oppisopimuskin olis mahdollista suorittaa siellä ton jälkeen. Se olis aika näpsäkkää ja kivaa. Ne oli jostain syystä meikäläisestä aika innoissaan.
Hirvee hinku ostaa lisää kirjoja luettavaksi! Myös pittäs käyä ostamassa huovutusneulat, niin pääsen tekee luovaa työtä. On vähän sellanen tympääntynyt olo sen takia.
Jännityksestä huolimatta olo on kiva ja sopivan pirtsakka.