Blogi

Eräänä päivänä tein kirjalöydön työpaikan roskakorista. Mukaan tarttui muun muassa Antti Tuurin Vuodenajat maaseutukaupungissa. Olin ennakkoluuloinen löydöistäni, mutta päätin silti olla reilu ja kahlata kirjoista ainakin muutaman sivun läpi. Myöhemmin iltapäivällä istuin hiljaisessa bussissa, siellä oli vain muutama ihminen lisäkseni, ja ihailin puiden läpi siivilöityvää auringonpaistetta. Kaivoin laukustani pienen valkoisen pokkarin, se oli hieman kuluneen oloinen ja kahvi oli värjännyt osan sivuista. Tunnustelin kahvin aiheuttamia ryppyisiä sivuja. Kanteen oli isketty kaksi jo aikaa sitten keski-iän ohittanutta miestä, lukivat sanomalehteä ja joivat, toinen teetä ja toinen olutta. Pidin kirjan ulkonäöstä ja siitä miltä se tuntui, kun sitä piteli kädessä. Täytyy myöntää etten ole koskaan vielä lukenut yhtään Antti Tuurin kirjaa, joten en tiennyt mitä odottaa, toisaalta on hyvä olla ilman odotuksia ja ennakkuluuloja. Käänsin ohuen kannen niin, että pystyin lukemaan ensimmäistä sivua, mutta kuitenkin ajatellen kirjan kuntoa. Bussissa oli mukava tunnelma, lähes hiljaista, lukuunottamatta pientä puheensorinaa, mutta sekin tuntui vain tilanteeseen sopivalta. Aloitin lukemisen. Käänsin luettuja sivuja, yksi toisensa jälkeen, ja pian huomasinkin olevani koukuttunut kyseiseen kirjaan. Kirja syötti minua nopealla tahdilla ja minä söin ahnaasti kaiken tarjotun. Se sai minut hetkittäin haaveilemaan siitä, että matkustaisin ympäri Suomea ilman rajoitteita ja tiukkoja aikatauluja. Pystyin kuvittelemaan itseni istumaan pohjoiseen menevässä junassa, ihaillen maisemia ja odottaen sitä jotain. Hätkähdin, ja huomasin bussin olevan pian päätepysäkillään Tikkurilassa. Laitoin kirjan vastentahtoani takaisin laukkuun ja nousin ulos bussista. Odotin Martinlaakson ohi ajavaa bussia numero 55 ja kipusin sisään. Etsin itselleni istumapaikan ja kaivoin innokkaana kirjan esiin ja paneuduin sen maailmaan. Tässä bussissa oli jo enemmän ihmisiä kuin aiemmassa, mutta se ei minun lukemistani haitannut. Kirjan parissa en edes kuullut iloista puheensorinaa. Jäin pois Martinlaaksossa ja kävelin pientä mäkeä ylös kohti kotia. Avasin oven ja laitoin tavarat hutiloiden syrjään. Keitin itselleni teetä ja rojahdin nojatuoliin. Niin se päivä ja ilta kului Antti tuurin parissa. Tuntui kuin Mäkinen ja Kallio olisivat olleet läsnä, siinä aivan vieressä, mutta se olikin vain harhakuva.

Sunnuntaina odotin jo malttamattomana seuraavaa päivää, sillä silloin aloittaisin työni uudessa työpaikassani, Vantaan Antikvariaatissa. Sinä yönä nukuin erittäin huonosti, mutta en suinkaan jännittämisen vuoksi. Anssilla oli ollut töissä iltaviikko viime viikolla, joten paluu aamurytmiin on minullakin aina vaikeaa. Nukuin noin muutaman tunnin ja meinasin nukkua viimeisen herätyksen ohi. Nousin ylös kutakuinkin väsyneenä ja tein pakolliset aamutoimet. Minun oli pakko juoda kahvia, vaikka olenkin lopettanut sen litkimisen. Aamu kului silti hitaasti, sillä odotin työpäivääni niin kovasti. Puoli kymmeneltä kipusin polkupyöräni selkään ja ajoin rivakkaa vauhtia kohti myymälää. Nautin aamun viileydestä ja raittiista ilmasta. Tuntui mukavalta, kun vihdoinkin oli syytä herätä aikasin aamulla. Astuin sisään takaovesta ja pian myymälän puolelta työhönopastajani pyyhälsi paikalle tervehtimään minua. Hän näytti minulle työntekijöiden tiloja ja mihin voisin jättää henkilökohtaiset tavarani. Myös varakengät olisi suotavaa olla mukana, sillä talvella varsinkin on ikävää tehdä töitä paksuilla kengillä. Jätin laukun pukuhuoneeseen ja eväät pistin jääkaappiin. Seurasin työhönopastajaani varastossa ja hän kertoi ja näytti missä kaikki tarpeelliset tavarat säilytetään. Sitten astuimme myymälään. Haimme kassan ja hän näytti, kuinka kassakone toimii. Onneksi tämä kassakone on yksinkertaisempi kuin ruokakaupoissa. Mutta asiakkaita on kuitenkin huomattavasti vähemmän. Tunsin oloni helpottuneeksi, sillä tutustuminen kassatyöhön aina hieman jännittää. Sitten oli aika aloittaa myymälän aamurutiinit. Tämän viikon aikana tulen perehtymään perusrutiineihin, ylläpitojärjestelmään ja tallentamiseen, kassakoneeseen ja korttimaksuihin, pakkaamiseen ja postimaksujen määrittämiseen, tilauksiin vastaamiseen, infotilauksiin sekä muihin myymälään kuuluviin tehtäviin. Aluksi tiedon määrä tuntui järjettömältä, mutta onneksi pian huomasin asioiden olevan hyvin yksinkertaisia. Muutaman viikon päästä minun on suunniteltu olevan yksin myymälässä muutamia tunteja. Saa nähdä saanko potkut heti silloin!

Ensi viikolla myymälässä aloittaa työnsä myös toinen henkilö. Itsehän olen jo varsinainen konkari silloin! Oli harmissani työpäivän päättyessä. En olisi halunnut lähteä kotiin. Sain kuitenkin tämän viikon työvuorolistan. Torstaina olen vapaalla ja lauantaina teen viiden tunnin työpäivän tutustuen lähinnä kirjojen tallentamiseen. Muutama iltavuorokin on tulossa. Olen jo nyt rakastunut työpaikkaani. Työkaverit ovat mukavia ja viihdyn heidän seurassaan. Odotan innolla sitä hetkeä kun osaan jo asiat paremmin ja pääsen höpöttelemään asiakkaiden kanssa! Ja voi sitä ihanaa vanhojen kirjojen tuoksua! Kirjatoukka-Piia kuittaa tältä erää! Oikein hyvää huomenta ja mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Nyt on työsopimus allekirjoitettu ja tulevat työkaverit nähty. Maanantaina käynnistyy ensimmäinen työpäivä Vantaan Antikvariaatissa. Ei vain malttaisi millään odottaa!