Blogi

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2010.

Ne ihanat kesäpäivät  1

Voi että kuinka innolla ja kärsimättömänä odotankaan niitä kesäpäiviä, kun aurinko paahtaa sopivan lämpöisesti hivellen säikeillään vartaloa ja kasvoja tehden olosta niin kovin mukavan ja raukean, ja kun tuuli puhaltaa sopivan vilpoisasti, ettei aurinko vain liikaa polttaisi herkkää ihoa, ottaen jokaisen pienen sielun hellään ja rakastavaan syleilyyn. Heinäsirkat sirittävät sulosointujaan ja linnut sirkuttelevat heleästi salaisuuksiaan ympäriinsä tehden maailmasta kauniin kuuloisen rauhan ja mietteiden tyyssijan. Kukat, puut ja pensaat taas värittävät värikkäillä olemuksillaan koko maailmaa saaden mielikuvituksekkaat olennot vaipumaan taianomaisiin kuvitelmiinsa. Ja voi kuinka niitä kuvitelmia onkaan ihastuttava saada mielen syövereihin lämpöisinä kesäpäivinä!

Itse tiedän jo tarkasti mitä noina suloisina päivinä teen, jos työ suo vapaata ja mieli on virkeä. Pyöräilen Malminkartanon täyttömäelle, istahdan penkille tai ruohikolle, kaivan repustani termoskannun täynnä teetä, muutaman viipaleen mureaa leipää juustoviipaleella ja tietenkään ei saa unohtaa sitä tärkeintä asiaa – kirjaa – minkä vuoksi sinne ylös poljenkin! Se paikka on oma pieni paratiisini mihin mielelläni juoksen tai pyöräilen nauttimaan rauhasta, katselemaan upeita maisemia ja siellä voi vaipua omiin aatoksiinsa kenenkään keskeyttämättä. Jos olisin taiteilija, niin sinne menisin aina maalaamaan mitä upeimpia ja hassuimpia tauluja. Siellä ei synkät aatokset kertakaikkiaan voi tulla vastaan, ja jos niin pääsisikin jostain syystä käymään, olisi se lähinnä outoa ja merkillistä. Kuinka niin kaunis ja hiljainen paikka voi saada kenenkään päähän synkkämielisiä aatoksia? Paikka on hyvin suosittu lenkkeilijöiden ja pyöräilijöiden keskuudessa. En yhtään ihmettele asian laitaa.

Tulipa tästä nyt niin kovin imelä ja hupsu teksti!

Ainiin, olen vihdoinkin laatinut listan niistä kirjoista mitkä itselleni haluaisin saada. Anssi sanoi, että saan ostaa yhden kirjan kuukaudessa. Ei enempää. Katalaa. :-) Myönnän, myönnän! Olen katala olento ja niin kovin hullaantunut kirjoihin, että voisin tuhlata suurimman osan palkastani noihin teoksiin!


Kirjojen lumoissa  1

Niin siinä sitten pääsi käymään; erehdyin astumaan kirjakaupan lumottuun maailmaan. Olin tohkeissani nähdessäni ympärilläni useita kirjahyllyjä täynnä upeita ja erilaisia teoksia. Mistä syystä kirjat voikaan saada kehon kihelmöimään niin kovin paljon? Sitä en tiedä. Olen kuin lapsi karkkikaupassa. Haluan vain katsella niitä. Jos kirjakaupoissa olisi mukavia ja pehmeitä sohvia ja siellä saisi rauhassa lukea kirjoja, en luultavasti koskaan poistuisi sieltä.

Käteeni tarttui yhteensä kuusi kirjaa. Olisin toki ostanut enemmänkin, mutta rahaa ei ollut käyttää liiaksi ja muutenkin on hyvä hallita itseään. Itsehillintä tuntuu puuttuvan monilta ihmisiltä! Mutta voi miltä se tuntuikaan saada pitkästä aikaa ostaa itselleen jotain pientä ylimääräistä. Toki olen ostanut asioita, mutta vain koska ne ovat olleet varsin tarpeellisia. Rikkinäiset vaatteet korvataan uusilla. Harvoin tosiaan ostan itselleni ylimääräisiä asioita. Mutta silloin kun sen teen tuntuu se aina niin upealta! Tällä tavalla säästyy rahaa, tärkeysjärjestys säilyy ja itsehillintä kehittyy jatkuvasti.

Ostin:

Lewis Carroll - Alicen seikkailut ihmemaassa
Vicki Myron & Bret Witter - Kirjastokissa
Antti Tuuri - Joki virtaa läpi kaupungin
Torey Hayden - Lapsi muiden joukossa
Ana Menéndez - Kerran Kuubassa

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään se kirja vihdoin tipahti postiluukusta alas kynnysmatolle. Siinä se lojui; valkoisen kirjekuoren sisällä, paksuna ja mystisenä. Nostin kirjeet syliin, mutta ajatuksissani oli vain tuo paksu kirjekuori. Laskin postit pöydälle ja istahdin sohvalle. Annoin hetken aikaa katseeni vain kulkea kirjekuoren pinnalla. Sitten revin sen auki ja vedin kirjan sen sisuksista esiin. Katsoin sitä haltioituneena, ja jos silmäni olisivat smaragdit olisivat ne varmasti kimmeltäneet ja säihkyneet. Nyt en malttaisi odottaa pääseväni lukemaan sitä! Mutta enhän minä voi sitä lukea, koska olen tällä hetkellä mukautunut kotiopettajattaren romaanin maailmaan. Sitä on vielä monta sivua jäljellä! Ehkä täytyy vain murjottaa henkisesti muutaman minuutin verran ja pistää kirja syrjään. Sittenhän sen lukeminen tuntuu upealta kokemukselta, kun viimein pääsen siihen käsiksi. Tuosta kirjasta en luovu!
Marcela Serrano - Näkemiin, pikku naiset