Jotain liian ällöttävän makeaa

Pian kaksi vuotta lempeää yhdessäoloa tulee täyteen. Kyllä tämä rakkaus vaan on niin upeaa ja ihanaa. Päivääkään en pois jättäisi. En edes pientä hetkeä pois luovuttaisi. Kuten Martha & The Vandellas eräässä kappaleessa laulaa ”Whenever I'm with you
Something inside starts burning And my hearts filled with fire”. On vain ihanaa aamulla mennä herättämään toista, keittää kahvia ja olla vaan keittiönpöydän ääressä, vaikka ihan hiljaakin. Pelkästään toisen läsnäolo asunnossa saa aikaan sellaisia tuntemuksia, että miettii itse nukunko vielä. Ei tätä tunnetta voi sanoin oikein kuvailla. Se on vain jotain sellaista mikä poistaa tyhjyyden sisältä ja pitää kylläisenä jatkuvasti. Toista kun ymmärtää, kuuntelee ja rakastaa sellaisena kuin hän on, niin kyllä luulisi kaiken sujuvan. Ainakin meillä on sujunut oikein rattoisissa merkeissä. Päivittäistä läheisyyttä, huumoria ja rakkautta. Näillä eväillä lähestymme tunnelmallista joulua.

Ps. Isänpäivä tuli ja meni. Omassa perheessämme ei koskaan vietetty mitään. Onneksi kumppanin suku on aivan ihana ja rakastava, niin ei jäänyt siitä pahaa mieltä.

Tulipa tästä ällöttävän makea.

Oikein mukavaa päivänjatkoa kaikille!