... Tekstiviesti kaipaamaltasi ihmiseltä. Joskus se elämä tosiaan pääsee yllättämään toden teolla. Ja varsinkin silloin, kun sitä ei millään tavalla odota. "Ken onnen löytää, se onnen kätkeköön." sananlasku jota koittaa noudattaa, koska joskus tuntuu siltä, että jos jonkin asian uskaltaa ääneen sanoa, niin aina se sitten menee päin persettä.
Mutta kyllähän tuota jo naamastakin näkee... Hehkuu. Vatsassa perhosia ja ilmassa odotusta tulevasta. Katsotaan miten käy, mutta silti, olen onnellinen tässä hetkessä. Olotila jota en olisi odottanut saapuvan näin pian viimeaikaisten tapahtumien jälkeen, mutta jonka otan kiitollisena vastaan. Löytyi se pieni pala onnea minullekkin :)
Kirjoitettaessa soi HIM-Soul on fire
6 kommenttia
lindagee
20.8.2011 22:50
Onnestaan on lupa iloita, eikö vaan. Mutta siteeraan runoilijaa, joka on kuvannut näitä kätkemiskuvioita tähän tapaan: "Onni. Mitä se on? Eihän se ole muuta kuin melkin valmis onnettomuus. Olimme hetken onnellisia, ja heti aloimme pelätä."
Siinäpä se. Alamme heti pelätä, ettei se kestä tai että se sittenkin kohta jo kääntyy huonoksi, tai ainakin päättyy huonosti jne. jne. Mistähän toi huonojen ennusteiden sisäinen kela oikein lähteekään jauhamaan? Miten siltä voi välttyä... En uskalla kertoa tätä jälkimmäistä, koska sitten lukijatkin voisivat ruveta kyynistymään :((
Tuolla aiemmin kun sitä "ihanuutta" pohdiskeltiin, niin ilahduin kovasti, että joku tunnisti omissa ajatuskuluissaan samankaltaisuutta mun mietteiden kanssa. Ennemminkin yleensä (aiempien kokemusten pohjalta) odotan (ja saan!) tasan toisenlaista palautetta - esim. parisuhdejutuissa sitä sellaista, että symbioosihan se on ainoa oikea ja kunnollinen tapa olla suhteessa, koska muutenhan se ei ole mikään suhdekkaan, vain jotain satunnaistapailua tms. Noh. Mitä enemmän ihmiset INTTÄVÄT, sitä kiivaammin he yrittävät ITSELLEEN todistella jotakin, eivät pelkästään minulle.
***
Mutta kihelmöivistä onnen, jännityksen, odotuksen ja ihastuksen tunteista kannattaa nauttia. Minulle ne eivät ikinä ole yksinomaan ihania. Silloin taannoin,kun tämä muuan Mr Ihana tuli kohdalle äkkiarvaamatta, koko senhetkinen elämä meni niin täysin sekaisin että olin kuin maanjäristyksestä tai muusta myllerryksestä toipuva, joka ei tiedä miten päin yrittäisi elämäänsä muuttuneessa tilanteessa jatkaa. Huom! Dramaattinen vaikutus johtui siitä, että edellisistä MINKÄÄNLAISISTA livenä toteutuvista miessuhteista oli kulunut todella pitkä aika. En siis voinut kepeästi solahtaa uuteen kuvioon todeten: "Ai niin, tää miesihmisen kanssa oleminen menee TÄLLEEN. Otetaanpas tässä aiemin opitut taidot taas uudestaan käyttöön." Sitäpaitsi, eihän se kai NOIN menis muutoinkaan. Jokainen uusi ihminen on järisyttävä kokemus jo sillä hetkellä kun hän fyysisesti ekan kerran astuu mun reviirille. Puhumattakaan sitten siitä, kun hän HENKISESTI pääsee lähelle ja syvälle...
Vastaa kommenttiin
Joyla
21.8.2011 05:10
Niin... Kyllä tässä tekisi mieli kiljasta ja hyppiä pitkin seiniä. Ihan vain siksi, että tuntuu niin hyvältä, ja tällaista en ole koskaan aikaisemmin kokenut. Joku joka pääsee ns. ihon alle heti ensihetkestä lähtien. Nyt ymmärrän sen mistä muut aina puhuu, "sen vain tietää sitten kun kolahtaa".
No kyllä kolahti. Ku metrinen halko takaraivoon. Elämä on joskus todella ihmeellinen ja kyllä, tästä olotilasta aion todellakin nauttia. Jokaisesta hetkestä.
Vastaa kommenttiin
lindagee
21.8.2011 22:24
Viime yönä kolmisen tuntia luurissa "ihanan miehen" kanssa; ja sitten alustava sopimus tapaamisesta tälle illalle. Mutta kuten elämä joskus haluaa (toistuvasti) opettaa, yksi tarpeellisimpia perustaitoja on pettymysten sietäminen. Kun ei voi ennustaa miten tilanteet menevät, eikä voi vaikuttaa asioihin, joiden takia toinen ihminen ei sitten pääsekkään lähtemään tien päälle. Naamalle pyrkivä harmi-irvistys on vaan pyyhkäistävä mahdollisimman nopeasti pois, koska kiukuttelu ei hyödytä ketään/mitään. Itsekkin olen hokenut tuhansia kertoja vastaavissa tilanteissa pettymyksen kyyneliä nieleksiville että "Alustava lupaus ei koskaan voi olla mikään pitävä sopimus, koska muuttujat voivat muuttua äkisti."
Vastaa kommenttiin
Joyla
21.8.2011 23:01
Siksipä ne onnen hetket ovatkin niin tärkeitä, ainakin itselleni. Jatkuvien pettymyksien nieleminen, itkujen itkemiset ja surun kohtaamiset saavat aikaan sen, ettei se paljoakaan vaadi, että nousee se hymy huulille ja ilon tunne sydämeen :)
Vastaa kommenttiin
lindagee
22.8.2011 22:32
Jep. Enää mulle ei mönkään mennyt tapaamisaikomus ole mikään kirvelevä pettymys. Sitten vaan zuumataan katsetta seuraavaan mahdolliseen ajankohtaan. Mutta ihan toisen äärilaidan kokemus oli joidenkin vuosien takainen yli-innostumisen ja euforisen ilon vaihe, jonka tuotti silloin niin ylivertaisen ihana uusi tuttavuus. Kohtalaisen kypsästä n. 45 vuoden iästäni huolimatta en osannut enkä HALUNNUT toppuutella tunteita riehaantumasta. Jotenkin samalla tajusin, että kun toisen ihmisen ajatteleminen on liiaksi elämäni keskiössä, olen jo tilailemassa itselleni tulevaa ankaramman sarjan pettymystä. Se kun tuli ja vyöryi ylitseni, niin siinähän oli (ihan konkreettisestikin) järisyttävien ja tärisyttävien rytmihäiriöiden paikkaa pitemmäksi aikaa. (Toim huom! Asiaan vaikutti osaltaan myös vielä tuolloin diagnosoimaton ja hoitamaton korkea verenpainekin.) Ja tämä oli sitten VAIN muistelua, ei mitään "muistakaapas pysyä kyynisinä ettette pety" -tyyppistä lannistuspuhetta.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:37
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin