Hyvä tyhjä ilma.

Tässä kehossa, makaan yksin sieluni kanssa.
Huudan yksin alasti tuuleen.
On kylmä, muta pelkään lopettaa.
Jos vain huudan lujempaa, ehkä kuulet minut.
Minua ajaa muistot sinusta ja
siitä miltä sait minut tuntemaan.

Näen vielä kasvosi minussa ja
lakanoitteni rypyissä.

Kun otit minua kädestä ja pyyhit kyyneleeni,
veit kaiken paha pois tästä maailmasta.
Aina kun hymyilit teit minulle uuden määritelmän rakkaudesta.
Kun sanoit että rakastat,
veit minut helevetinkautta taivaaseen.

Olitko todella minulle niin rakas, vai tahdonko vain sinun olevan.
Olenko tullut sokeaksi ja kykenen enää näkemään
sinut käsitteenä, jonain mitä olen aina tahtonut.
Tulisitko luokseni ja lämmittäisit ne muistot mielissämme
tahdon tietää oletko sinä se laastari joka korjaa minut.
Olisinko minä sinun.

Rakas ihminen ketä ei ole olemassa.