Blogi

Tästä tyhmyydestä opin vain sen, että olen huomennain tyhmä.

Tässä kehossa, makaan yksin sieluni kanssa.
Huudan yksin alasti tuuleen.
On kylmä, muta pelkään lopettaa.
Jos vain huudan lujempaa, ehkä kuulet minut.
Minua ajaa muistot sinusta ja
siitä miltä sait minut tuntemaan.

Näen vielä kasvosi minussa ja
lakanoitteni rypyissä.

Kun otit minua kädestä ja pyyhit kyyneleeni,
veit kaiken paha pois tästä maailmasta.
Aina kun hymyilit teit minulle uuden määritelmän rakkaudesta.
Kun sanoit että rakastat,
veit minut helevetinkautta taivaaseen.

Olitko todella minulle niin rakas, vai tahdonko vain sinun olevan.
Olenko tullut sokeaksi ja kykenen enää näkemään
sinut käsitteenä, jonain mitä olen aina tahtonut.
Tulisitko luokseni ja lämmittäisit ne muistot mielissämme
tahdon tietää oletko sinä se laastari joka korjaa minut.
Olisinko minä sinun.

Rakas ihminen ketä ei ole olemassa.

Tunnen olevani surkea valhe miehestä.
Homo nainen.

Nuuttunut kukka, kasvamassa suuren kallion varjossa.
Tahtoisin kestää mehiläisen painon..

Uskon Jumalaan koska vesi on raskaimmillaan neljässä asteessa.

Kehosi on temppelisi?
Tämä roskako? Ja paskat!
Synkkä likainen vankila tämä, ilman sähköä.

Sekunda roju, joka estää minua nauttimaan kaikesta kivasta, kuten Nynfomania sekä rakkaus. :)

Tänään hain töitä, mutta olin liian laiska liittämään työnäytteitä... Tiedän että saisin sen, mutta ei vaan jaksa panostaa... ettei vain tuntuisi siltä että suorittaa.

Kesällä voinkin sitten olla jätkikiskalla töissä, ehkäpä jopa ihanempi vaihtoehto! :)

Muistaisimpa vielä ne viimeisimmät aamut jolloin heräsin kosketukseen. Nyt herää vain tajutakseen ettei kukaan kaipaa. Kosketus ei olisi hyvä syy nousta, mutta syy silti.

Haluan jokatoinenpäivä olla vastakohtani.