Maailmantalouden romahdettua, alamme ymmärtämään kuinka se kokoajan oli vain ihmisen luomaa, kokoelma sääntöjä päänsä sisällä. Tästä alkaa matka seuraavaan heräämiseemme, jolloin alamme käsittämään, että myös moni muu asia ympärillämme on vain luomaamme, päässämme. Historiasta mukana kannettuja palasia, jotka kuvastavat korjaavansa ongelman, johon sillon ei ollut toimivaa ratkaisua, kykyä ymmärtää.
Jos minä jossain fiktiivisessä maailmassa tahtoisin saavuttaa täydellisyyden. Kuinka tekisin sen? Uskon että reittejä on kaksi.
Toinen niistä ohjeistaisi varmaankin käymään vielä hieman kouluja, ottamaan vastaan paljon vastuuta. Olemaan pirteä aamuisin. Ajamaan partani useammin. Syömään terveelliseemmin Hymyilemään enemmän. Lisäämään smalltalkkia. Olemaan vetovoimainen ja siisti.
Hommaamaan naisen jonka kanssa arki ei tuota kitkaa, naisen joka heijastaisi sitä fiktiivistä täydellisyyttä takaisin itsestäni?
Mutta uskon vahvasti että tämä täydellisyys olisi sairaan ympäristön luoma illuusio jostain määnpäärästä. Ei sitä voisi edes saavuttaa, se on vain asetettu ylimpään olemuksemme tasoon. Asetettu meille, jotta moni meistä käyttäisi koko elämänsä tavoitellen jotain mitä kukaan ei voi saada, jotta ei ajautuisi pois ohjatulta polulta.
En tiedä mitä se toinen täydellisyyden reitti on.
Mutta uskon että osa sitä reittiä on ymmärtää sen olemassaolo ja todellisuus.
Vanha pariskunta käsi kädessä. Niin pirteinä kävelevät aamuisessa Helsingissä. Lumen ja rännän risteytyksen suojassa, omassa sateenvarjossaan kahdelle.
Olen havaitsevani Rakkautta. Sitä yli cliseistä käsitettä, jolla helppoutta etsivät täyttävät voimakkaat lauseensa.
Mutta tua näky, määrittää omalla tavallaan termin.
Tiedänhän itse että Rakkaus voi olla todellista. Moni asia meidän päässämmehän tulee todeksi.
Silti pelkään ajatella että se on totta vain sokeassa maailmassa, että jokainen rakkaus katoaa todellisuuteen, jos tilannetta tahtoo katsoa avatuin silmin.
Rakkaus on televisio, rakkaus on televisio, rakkaus on televisio, rakkaus on perjantai-illan viihdeohjelma.
Tahdon ottaa sinun silmäsi ja näyttää sisältäni sen miten sinut näen, jos vain pystyisinkin avartamaan mielesi. Tahdon antaa sinulle tärykalvoni jotta kuulet kuinka jokainen sanasi viiltää niitä!
Tämä sille tytölle ketä en voi sietää, mutta kenelle aina niin nätisti väännän kasvoni hymyyn ja nauran mukana. Vain koska minusta sitä tahdotaan ja ollessani todellinen itseni olisin vain suunnattoman julma. Sitä en ole valmis itselleni ainakaan myöntämään...
Pisin ihmis-suhteeni lähentelee maidon parastaennen aikaa....
Aikaa jolloin pikkuset lapsoset saavat isoja paketteja jotka lapsi toisella puolella maailmaa kääri. Jotka isi verisellä bensalla kaupasta haki, ajaen moottoritiellä perheenjäseniä liiskaten.
Tunnen jo kuinka ressi puskee, kuinka monen kuukauden tulot saan nyt haaskata?... vaikka itsellänikin on toistaiseksi niin vähän. "Ei sun mitään meille tartte" kuulostaa tietenkin jokaisen korvaan "Jos et meitä rakasta".
Vitun setämies kaikkine kääpiöineen. :p
Näin unta että metsästin aarretta luolastosta jossa oli zombeja, löysin lopulta symbaalikätkön ja Maj Karman kaverit lähettivät minulle ajatuksenvoimalla taivaasta viestin että maa yläpuolellani johtaa takaisin pelastukseen ja elämään!
Repikää siitä vitun unikirjat... täyttä paskaa..
Leiväpaketit kaupassa muistuttavat minua siitä että keitän vain kupin kahvia kerralla.
Tykkään vittu E nuotista, käsissäni on tussia eilisestä! Kotonani verhot repattaa, pakastimeni on jäätynyt umpeen! Syön päivittäin valmisruokaa ja menen useammin nukkumaan puolenyön jälkeen kun ennen sitä. Herään vain yhtenä päivänä viikossa herätyskelloon! Tahtoisin kotieläimen, mutta tuntuu että se olisi väärin eläintä kohtaan, en aina muista edes itseäni.
Ehken olekkaan niin aikuinen...
Olen taas suhteellisen varma siitä että kuolema ei tuntuisi näin yksinäiseltä. Mutta onneksi nämä ovat vain hetkiä arjessa. Vapautus palkitsee nämä hetket, jolloin ainoat ihmiset jotka löydät puhelimestasi istuu jossain sohvalla halaillen ja syöden sipsiä kunnes on paha olo.
Silti toivon että dippikastikkeesi kermaviili on mennyt vanhaksi! Haa.. haa!
Ei, huominen keikka kai vain ressaa, olisihan siihen helpompi herätä tissien välistä. :)
