Taiteiden yö

Yö bussi on täynnä, niin täynnä että joudun kertomaan vieressä seisovalle tytölle että hänen puhelimensa värisee. Radiossa soi se laulu missä lauletaan että ollaan niin onnettomia ettei talvisin renkaissa ole edes nastoja. Se tuntui niin pahalta yksin että olisin tahtonut hypätä seuraavalla pysäkillä pois ja kävellä kymmenet kilometrit kotiin.

Olin "viisas" jäin siihen istumaan. Jossain vaiheessa näin että bussissa seisoi vanha mies, tarjosin hänelle istumapaikkani. Tuli huono omatunto kun en välittömästi tajunnut, vain leijailin omassa maailmassani. Itsekeskeinen paska.

Kotimatkalla oli pimeä puisto joka pelotti. Olisin tahtonut soittaa jollekkin joka veisi pelon, mutta en kesinyt ketään ketä välittäisi tippaakaan. Tähdet olivat kauniita, tahdoin jäädä siihen makaamaan ja ihailemaan niitä lentojen toivossa, mutta pelotti.

Oli paska yö. Ei taidetta, vain juoppoja snägäri jonossa. Vanhaaaaaa.