Aikuinen lapsi pyytää jatkuvasti rahaa – nämä 5 merkkiä kertovat, että vanhemman on aika vetää raja

Jo 150 euroa kuukaudessa tekee viidessä vuodessa 9 000 euroa, eikä raha ole aina ainoa menetys.

Iäkäs nainen laskee kolikoita ja seteleitä pöydän ääressä.

Puhelimeen kilahtaa jälleen viesti aikuiselta lapselta, joka tarvitsee rahaa.

Tällä kertaa kyse on vuokrasta, viimeksi auton korjauksesta ja sitä ennen yllättävästä laskusta.

Vanhempi haluaa auttaa, mutta samalla herää kysymys siitä, kuinka pitkään lapsen menoja pitäisi maksaa omasta pussista.

Listasimme viisi merkkiä kertovat, että vanhemman on aika vetää raja:

1. Rahaa pyydetään jo joka kuukausi

Yksittäisestä avunpyynnöstä voi huomaamatta tulla kuukausittainen tapa, kun vanhempi maksaa kerta toisensa jälkeen samoja laskuja.

Nordean kyselyssä 42 prosenttia suomalaisista 18–29-vuotiaista kertoi turvautuvansa joskus vanhempiinsa, jos omat rahat eivät riitä.

Nordean henkilöasiakasliiketoiminnan varajohtajan Tanja Erosen mukaan vanhemmat auttavat esimerkiksi puhelin- ja vakuutuslaskuissa sekä suuremmissa hankinnoissa.

Rahantarpeen taustalla voi olla työttömyyttä, sairastumista tai muita vaikeuksia, eikä avun pyytäminen itsessään ole ongelma.

Jos sama lasku kuitenkin päätyy kuukausi toisensa jälkeen vanhemman maksettavaksi, kyse on jo pidempiaikaisesta taloudellisesta järjestelystä, ja silloin kannattaa istua yhdessä alas ja selvittää, miksi rahat eivät riitä ja kuinka kauan apua voidaan jatkaa.

LUE LISÄÄ: Aikuiselle lapselle annettu raha voi muuttua vanhemman velkavankeudeksi – Suomessa 42 prosenttia turvautuu vanhempiinsa

2. Lapsen auttaminen alkaa syödä omia säästöjä

Jos vanhempi antaa aikuiselle lapselleen 150 euroa kuukaudessa, rahaa kuluu vuodessa 1 800 euroa ja viidessä vuodessa jo 9 000 euroa.

Summa voi tarkoittaa esimerkiksi pienentyneitä eläkesäästöjä, lykkääntyneitä hankintoja tai vararahaston hupenemista.

Vakavammaksi tilanne muuttuu, jos vanhempi joutuu lykkäämään omia laskujaan, tinkimään välttämättömistä menoistaan tai käyttämään luottoa lapsen auttamiseen.

Silloin auttaminen ei enää tapahdu ylimääräisellä rahalla, vaan vanhemman oman taloudellisen turvan kustannuksella: kuukausittain pieni summa voi muodostaa yllättävän suuren kokonaisuuden.

3. Rahat katoavat, mutta ongelma ei ratkea

Aikuinen lapsi saattaa pyytää rahaa kiireelliseen laskuun, mutta seuraavassa kuussa edessä on jälleen uusi maksu.

Vanhempi voi maksaa vuokrarästejä ja muita menoja tietämättä, miksi rahapula toistuu.

Jos tilanteesta ei koskaan keskustella kokonaisuutena, yksittäisten laskujen maksaminen voi jatkua vuosia.

Vanhemman ei tarvitse valvoa aikuisen lapsensa jokaista ostosta, mutta omalle rahalliselle avulle saa asettaa ehdot.

Yksi vaihtoehto on maksaa yhdessä sovittu välttämätön lasku suoraan sen sijaan, että rahaa siirretään tilille ilman suunnitelmaa.

Samalla voidaan käydä läpi tulot, menot ja mahdolliset velat sekä selvittää, tarvitseeko lapsi muuta apua kuin seuraavan rahansiirron.

Kaksi ihmistä ojentaa toisilleen kymmenen euron seteliä.
Aikuisen lapsen rahallinen auttaminen voi alkaa yksittäisestä laskusta tai pienestä rahansiirrosta. Suomessa 42 prosenttia 18–29-vuotiaista kertoo turvautuvansa ainakin joskus vanhempiinsa, kun omat rahat eivät riitä.

4. Kieltäytyminen aiheuttaa syyllisyyttä tai riidan

Rahasta kieltäytyminen voi tuntua vanhemmasta vaikeammalta kuin sen antaminen.

Ajatus lapsen pettymyksestä tai taloudellisista vaikeuksista saattaa saada vanhemman lupaamaan apua silloinkin, kun siihen ei olisi varaa.

Jos rahaa annetaan toistuvasti vain riidan välttämiseksi, perheen taloudellinen päätöksenteko on voinut ajautua epäterveeseen suuntaan.

Erityisen huolestuttavaa on, jos avunpyyntöihin liittyy uhkailua, syyllistämistä tai painostusta.

Toisen henkilön rahankäytön pakottava kontrollointi voi olla taloudellista väkivaltaa, eikä sukulaisuussuhde tee siitä hyväksyttävää.

Vanhempi voi hakea tilanteeseen ulkopuolista tukea ja päättää rauhassa omista taloudellisista rajoistaan.

5. Vanhempi ottaa jo lainaa lapsen puolesta

Takuusäätiön julkaisemassa kokemustarinassa Johanna (nimi muutettu) ja hänen puolisonsa auttoivat aikuista lasta, jolla oli päihdeongelma.

Pariskunta lainasi lapselle rahaa ja maksoi tämän velkoja, kunnes omia velkoja alettiin hoitaa uusilla lainoilla.

Johanna kuvailee jälkikäteen äidin velvollisuudentuntoa, joka sai hänet jatkamaan auttamista omien voimavarojensa kustannuksella.

– Äitinä koin velvollisuudekseni auttaa.

Tilanne paheni entisestään, kun Johanna sairastui masennukseen eivätkä voimat enää riittäneet lainojen hoitamiseen.

Seurauksena oli vuosia kestänyt ulosotto, josta selviäminen vaati ulkopuolista apua ja talouden perusteellista järjestämistä.

Johannan kokemus muistuttaa myös lainanottajan vastuusta, sillä omiin nimiin otettu laina pitää maksaa takaisin, vaikka rahat olisi annettu lapselle.

Siksi seuraavaa lainaa harkitsevan vanhemman kannattaa pysähtyä miettimään, kestääkö oma talous myös tilanteen, jossa lapsi ei pysty maksamaan mitään takaisin.

Rajan vetäminen voi pelastaa myös vanhemman tulevaisuuden

Johannan tarina sai lopulta paremman käänteen, kun hän ja hänen puolisonsa saivat pankista järjestelylainan Takuusäätiön takauksella.

Pariskunta maksoi velkansa pois etuajassa, ja Johanna pystyi viimein toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa opiskelusta.

Myös muut vanhemmat voivat hakea apua ennen kuin läheisen talousongelmat muuttuvat omiksi veloiksi.

LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:

Lapselle voi antaa lähes 15 000 euroa verovapaasti – raja lasketaan antajakohtaisesti

Aikuinenkin lapsi valehtelee vanhemmilleen – useimmiten suojellakseen

Taloudellinen väkivalta ei ala nyrkistä vaan pankkitunnuksista

Suosittelemme