1767
Näinkin voi joskus käydä..
Onnen oven sulkeutuessa avautuu toinen , mutta usein me tuijotamme niin kauan sulkeutunutta, ettemme näe sitä joka on meille avautunut !
Ihana niin ajatuksia herättävä satu..
Ihaa kulki metsässä ypöyksin ja hän ei huomannut kun Puh, Nasu ja Tikru seurasivat matkan päästä. Metsä oli hiljainen linnun lauluakaan ei kuullut vain kylmä pohjois- tuuli kahisutti puiden lehtiä….
Ystävyydestä…
Hyvät ystävät ovat kuin rintaliivit.Vaikea löytää,mutta ne tukevat ja ovat aina sydäntä lähellä..
Aina ei näe sitä mitä on edessään ..
Onni on hiljainen vieras: Useinmiten sen huomaa vasta kun se tekee jo lähtöä..
Niinpä niin..
Myrskyisemmänkin meren takaa löytyy peilipintainen tyyneys. Kovimmatkin kasvot voivat haljeta hymyyn. Julmimmatkin nyrkit aukenevat hipaisuun. Rakkaus kulkee viittaan verhottuna , luottaa ihmiseen ja toivoo…
Elämä jatkuu..
Se tuli mua vastaan kadulla lauantai – iltana. Se katsoi mua , muttei nähnyt mitään. Menneisyyden kynsien repiessä sen kylmää sydäntä , se jatkoi matkaansa. – Elämän kulkuri tulevaisuuden rajalla….
Vähän asiaa mutta kertoo paljon..
Näin hyljätyn talon, näin itseni. Sillä oli paljon kerrottavaa, kuuntelin. Se huokui lämpöä, vaikka tuuli puhalsi sen rikotuista ikkunoista sisään. Sen sisällä suuri kaunis tulisija, sydän, jota ei vain oltu…