Cityparin elämää

Öiseen aikaan on hyvä olla yksin. Öiseen aikaan on hienoa olla hiljaa. Öiseen aikaan on vapaus lukea. Öiseen aikaan on rauha ajatella. Vaan mitä jos ei halua ajatella? Mitä jos…

Ei saa unta kun liskot kiusaa. Vajaan tunnin verran yritin mut eipä tullut mitään. Eikä yhtään auta, että jostain itselleni tuntemattomasta syystä mulla soi jatkuvasti päässä Back Street Boysin `Back…

Toissailtana kuulin vahingossa osan keskustelusta, johon jälkikäteen vaadin selitystä asianomaiselta. Lähinnä siksi, että ehdin kuulla tarpeeksi pyöritelläkseni asiaa mielessäni ja pohtiakseni, mistä tarkalleen ottaen oli kyse. Oli siis parempi kuulla…

Monta tunnetta yhtä aikaa. Jonkinlainen sisäinen rauha kuitenkin vallitsee – kerrankin. On ollut melko myrskyistä viime aikoina. En odota välitöntä tyyntymistä, mutta hetkenkin seesteisyys on hyvästä, tasaisuus tervetullutta. Samaan aikaan…

Itkin äsken tunnin. Kirjoitin jo aiemmin, miten mua on ahdistanut viime viikot. Ja ahdistaa edelleen, 24/7. Töissä ja ihmisten keskellä en itke, kotona kyllä. Tänään erityisen paljon. Itkun laukaisi eräs…

Itkin tunnin. En vaan saanut millään lakkaamaan. Nyt viimein ehtyi kyyneleet – kai. Tavallaan oli ja on todella paska olo, mutta kai siinä jotain perää on, että itkeminen helpottaa, ainakin…

[I]”Yksin yhdessä omassa päässään Ajatus ei irtoa ei irrota otettaan Rintakehän paino toive kaino Auta Ja tietoisuus raskas toivottomuus Kannettava yksin Suolaisin silmin”[/I] – TR

YUP:n Jarkko Martikainen sanoi läheiselleni, jolla oli alemmuudentunteita psykiatrisella osastolla olostaan: ”Älä turhaan koe alemmuutta psykiatrisesta hoidosta. Suurin osa meistä on rajatapauksia”. Musta vähän tuntuu, että Martikainen on oikeassa.

Nyt tuli semmonen olo etten jaksa odottaa Portugaliin pääsyä. Iih! Onneksi siihen on enää kuukausi. Sitten saa viikon ajan hengata Portossa, Nazaressa ja Lissabonissa ja lillua Atlantissa.

Taas on jo monta päivää ollut niin paljon sanottavaa, mutta jotenkin en vain ole kyennyt sanomaan mitään. Tai kirjoittamaan. Ja pahaa pelkään, etten kykene nytkään – en ainakaan sitä, mitä…