Pienin askelin eteenpäin
Tässä blogissa ihmettelen maailmaa sekä sen omituisuuksia ja julkaisen muita tekstejäni ja tunnelmiani.
Yhteiskuntamme, loppumaton kulutusjuhla
Yhteiskuntamme, loppumaton kulutusjuhla Minä olen onneton. Tämä maailma, joka on täynnä tavaraa, uutta, käytettyä ja kulunutta ja jossa tuotetaan yhä vain lisää, ei ole minua varten. En voi olla kuin…
Taikametsän peikko
Olipa kerran peikko. Hänen nimensä oli Minttu-Inari-Taika-Inkeri, mutta häntä kutsuttiin Minttu-Inariksi. Tai niin hän itse kutsui itseään, sillä Minttu-Inarilla ei ollut yhden ainoaa ystävää. Hän oli siitä kovin surullinen, mutta…
Runoja
Katson kaukaisuuteen Näen tulevaisuuteen Minulla ei ole siellä mitään ei rakkautta ei iloa Miksi siis elän? Hän, jota rakastan ei minuun edes katso kyyneleet polttavat poskillani Hän, jota rakastan ei…
Kohdataan yhdessä ongelmat
Pian kesä vaihtuu syksyksi ja lehdet putoavat puista. Aurinko painuu pilvien taakse. Kesän kauneus ja valo katoavat. Vaikka kesä katoaa, se palaa sieltä taas! Mutta eräs asia säilyy, vaikka kesä…
Monen vuoden taakka
Tuijotan eteeni tyhjä lautanen pöydällä mielessäni kaaos syönkö vai en kyyneleet virtaavat poskilleni Syömishäiriö on minulle tuttu sana. Olen nimittäin sairastanut bulimiaa sekä anoreksiaa useiden vuosien ajan. Tosin sairaudessa on…
Syödään iloiset eläimet vain suihimme
"Kaikki me kuolemme joskus" on argumentti, jota kuulee lihansyöntiä puolustaessa. Eläimiä voidaan siis käyttää surkeiden olojen ja teurastamon kautta lautaselle, koska ne kuitenkin kuolevat joskus. Eläimien elämä on lyhyt ja…
Runoja vähän kaikesta
Näen pimeyden nousevan pelko herää sydämessäni möröt hiipivät koloistaan ne tappavat kaiken hyvän ja tärkeän maanpäällä olen siis turvassa Ruumis makaa maassa minun ruumiini olen paloitellut sen osiin en enää…