Anni-Helena yrittää meikkikerroksensa alla koota itsensä ja pysyä aisoissa. Yöllä meni myöhään, mistä voi syyttää niitä erinäisiä plussabonushimpelipimpeli-kortteja, joita A-H ei mukanaan kanna, mutta joita seurueessa aina jollakulla on. Mitä järkeä nimittäin on jättää pullo viiniä ostamatta jos samalla rahalla saa kaksi lasia samaa tavaraa? Ei viskinkään ostaminen ole koskaan pahasta. Edellisen illan sosiaalisen meuhkaamisen sivutuotteena on seuraavana päivänä seuralaisena varmasti halukas olotila. Niinpä sankaritar kaivaa salaisesta salarakasreservistään päivään parhaiten sopivan yksilön. Nyt menee se kuumankiihkeä ketku, jolla on taitava kieli ja joka murisee ja puraisee pakarasta. Vaikkakin Anni-Helena on enemmän kissaihmisiä.
