Oli jälleen yksi kesän nihkeä ilta ja korkkaripimu rienasi säädyllisiä ihmisiä eräässä pääkaupungin Kehyskunnassa, sellaisessa, jonne kaikki perheet sankoin joukoin hinkuvat jatkuvan remontin alla olevaan omakotitaloon, josta aamulla ajetaan säädyttömiin aikoihin ruuhkaisia teitä kohti paperinmakuista työtä. Ennen pinnaa kiristävää autoilua on kitisevät lapset kuskattu kouluun ja tarhaan. Aamu on taatusti mennyt kaikessa muussa paitsi hissukseen heräillessä ja siippaa tai muuta sänkykumppania raukeasti kynsiessä. AH, ei elämää Anni-Helenan makuun. Mutta onneksi tämä citysinkku jaksaa jalosti elävöittää syntisellä olemuksellaan ja etenkin teoillaan näitä perheidyllejäkin. Vieraileva tähti oli tällä erää varustautunut hopeisilla piikkareilla, jotka olivat neitsytmatkallaan. AH oli jostain syystä epäileväinen huikeiden korkojen kestävyyden suhteen ja raahasi pitkin baareja hassuja varvastossuja veskassaan. Ajatus katkenneesta korosta Kehyskunnassa oli ollut liian karmea jo kotoa lähtiessä. Ilta kääntyi jatkoiksi muutaman herrasmiehen sekä esiliinaksi tarkoitetun ystävättären kanssa. Esiliinasta ei ollut esiliinaksi, tai sitten AH oli vain liian nopea ja ehti rienata pikana ilman pikkareita aidan toiselle puolelle eksynyttä herrasmiestä. Onko tuo nyt ihme, AH
