Blogi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on kuuluu.

Icíar Bollaín: Sade kuuluu meille (2010)  1

Tämä oli erittäin hyvä draama, miksikö, käsikirjoitusta oli hiottu pitkään ja tässä se oli todella etu. Elokuvassa oli tarina, jossa oli sisäkkäinen tarina. Elokuva kertoo kuvausryhmästä, joka menee tekemään elokuvaa Boliviaan. Samaan aikaan Boliviassa alkavat levottomuudet, jotka ovat seurausta siitä, että vedensaanti on yksityistetty jollekin suurelle (mahdollisesti monikansalliselle) vesiyhtiölle. Kaksi dollaria päivässä tienaavien köyhien vesimaksut nousevat 300% eikä heillä ole varaa peruselämiseen (tämä on siis tapahtunut Boliviassa oikeasti 2000-luvun alussa). Seuraa mellakoita, jotka vaikuttavat kuvausryhmän elokuvantekoon. Elokuvan sisällä kuvattavasta elokuvasta tulee itse elokuvalle sisäkkäinen tarina, paralleeri. Alussa elokuva voi tuntua pitkäveteisemmältä, kun tapahtumia ja henkilöhahmoja vasta pohjustetaan.

Kiinnostavinta elokuvassa oli kuvausryhmän jäsenten vaikeus suhtautua meneillään oleviin yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Toisesta maasta tullut elokuvatiimi oli samalla tapahtumien sisällä, samalla ulkopuolisia. Toki hankalassa tilanteessa kun kadulla riehuvat mellakat, yksi saneleva tekijä on yksinkertaisesti raha. Koska tiimissä oli useampi jäsen, monet ratkaisevat omalla tavallaan sen, kuinka asennoituivat meneilläänoleviin tapahtumiin. Ehkä samoin kuin oikeassa elämässä kävisi.

Pohdin elokuvan kantaaottavuutta ja sitä, voiko elokuvan katsoa, jos kantaaottavuus ei kiinnosta. Se, että aihe oli valittu elokuvan aiheeksi, oli mielestäni kaikkein kantaaottavinta elokuvassa, itse elokuva ei alleviivannut eikä hurskastellut. Elokuvassa ei ollut hyviksiä tai pahiksia vaan jotain siltä väliltä. Se jätti ajatukset auki tulkinnalle. Tällaisesta kaltaiseni kyynikkokin pitää. Elokuvan voi katsoa hyvänä draamana, on sääli, jos elokuva joutuu marginaaliin, koska aihe on "liian marginaalinen".

Koska elokuva oli Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin Suomen ensi-ilta, elokuvan jälkeen paikalla olivat elokuvan ohjaaja Icíar Bollaín ja käsikirjoittaja Paul Laverty (jotka ovat muuten aviopari). Tämä oli suomalaisittain aikamoista herkkua, hyvin harvoin Suomessa pääsee keskustelemaan teoksesta itse tekijöiden kanssa. Yleisö sai kommentoida ja kysyä Joku kysyi, arvelivatko he, että filmi pääse jossakin maassa kiellettyjen listalle. Icíar Bollaín vastasi, että hän odotti alunperin vastaanoton olevan vaikeinta Espanjassa, koska elokuva käsitteli Kolumbusta, joka on Espanjassa lähes pyhä hahmo. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Bollaín kertoi myös bolivialaisesta pääosanesittäjästä, Juan Carlos Aduviristä, joka esitti Danielin hahmoa. Mies on oikealta ammatiltaan puuseppä ja samanlainen taistelijahahmo elämässään kuin elokuvassa. Tämä oli myös tyytyväinen, että häntä ei tuotu elokuvassa esiin etnisyytensä kautta, normaalisti bolivialaiset puetaan elokuvissa ponchoon ja paikalliseen hattuun. Juan Carlos Aduvirin hahmo oli siis elokuvassa ihminen siinä missä muutkin. Elokuvan ohjaaja myös kertoi olevansa tietoinen siitä, että elokuvalle olisi ollut enemmän katselijoita, jos se olisi tehty englanniksi mutta olen itsekin sitä mieltä, että elokuva ei olisi toiminut englanniksi. Eikä silloin olisi voitu käyttää bolivialaista näyttelijää, kuten Juan Carlos Aduviri.