Kukka tää on kuolematon siis surus näät oot korvaamaton.
Kun haihtuu tää muisto vain jää`.
Tiesi päähän ei valo kajastu,kun olet kulkenut matkasi-
määränpääsikin tutkinut.Siinä välissä olit tärkeimmän sä
unhoittanut- rakkaus peittyi alle haavekuvien.Nyt vaellat
vailla suurinta onnea kohti epätoivon merta.
Kun sokaistuit vain muisti jäljet mielessäs ui.
Yli toiveittesi kurotit vaan nyt toiseksi muutuit.
Suopeana annoit itsellesi luvan kosketella sekä luvan oppia.
Näin päivä paistoi sinunkin rinnallas.Yksin et jää,kun pienetkin asiat sä näät näin siis tulee valo vierelläs elämään!