Tänään sitten kuittasin vähän univelkoja. Heräilin vasta puoliltapäivin, enkä oo oikeastan mitään ihmeellistä saanut tänään aikaan. Ajattelin tuossa kohta jatkaa tuota kirjaprojektia, kun pitäisi tiistaihin mennessä olla luettuna tuollainen johtamis- ja alaistaidon opus koulutusta varten. Ihan mielenkiintoinen kirja, mä kun muutenkin tykkään ”kehittää itseäni”, ja silloin tällöin tulee luettua ammattikirjallisuutta ihan vain omaksi iloksi. Pitäisi vielä jaksaa viikonlopun aikana tehdä nuo ennakkotehtävät ja pari muuta juttua, jotta saataisiin hommaa vietyä eteenpäin tuolla töissäkin.
Mä en tiedä onko mussa jotain vikaa, mutta mä nautin siitä mitä teen, ja että saan tehdä näitä juttuja kaikessa rauhassa omalla ajalla. Niihin tulee laitettua paljon enemmän ajatusta ja mielikuvitusta silloin.
Tosin luulen, että nuo menee huomiseen nuo tehtävät, kun juuri saunasta tulleena ja pari olutta ottaneena ei oikein tänään pystyisi enää keskittymään mihinkään tuollaiseen. Vaan eipä tässä onneksi mitään paniikkia noiden suhteen vielä ole.
Tilinauha ei naurattanut pahemmin. Pari laskua odottaa tossa pöydällä ja pari vielä tulossa kuun loppuun, ja kun tuossa vietin viimeisen kesälomaviikon, niin nyt tulee sitten se pieni liksa. Ei paljoa ylimääräistä kyllä jää, onneksi on edellisestä vähän jäljellä ettei pääse koirat kintuille kusemaan. Vaan eipä nyt sitten tarvikaan ostaa kuin bensaa, tupakkaa ja muita pakollisia, kuten ruokaa. Eikä siinäkään brassailla nyt hetkeen.
Nälkäkin vähän olis, tosin tähän aikaan illasta en kyllä todellakaan ala enää mitään laittamaan. Jos menis helpolla ja tekis vaikka pekonimunakkaan tai sitten ihan vaan leipää ja sirkushuveja. Tai no, ehkä kuitenkin kahvia tai teetä sirkushuvien sijaan.
Tää kiireettömyys tuntuu jotenkin hyvältä. Saa ihan ite tehdä mitä itseään huvittaa. Tosin en kyllä pahastuisi vaikka saisi viettää iltaa hyvässä seurassakin, mutta menee tää näinkin, on mennyt jo sen verran kauan että osaan olla ihan iteksenikin.
Huomenna päivä on uus, mutta eletään nyt tää päivä ensin.