Olenkohan nyt rikollinen?
Eilen illalla nousin 10 min. myöhässä olleeseen pikajunaan kotiasemalta ilman lippua. Siirryin välittömästi ravintolavaunuun hakemaan kupin kuumaa ja odottamaan konduktöörin kohtaamista. Juna jatkoi matkaansa seuraavalle asemalle ja ravintolakin suljettiin juodessani (helvetin kallista) kaakaotani, mutta konnaria ei vaan näkynyt.
Siinä liputta matkaa tehdessäni mieleen tulivat ne kaikki kerrat (ainakin 15), jolloin juna on ollut myöhässä (pahimmillaan olen myöhästynyt aikataulustani lähes kaksi tuntia) ja kaakao hupeni ja puhelin taskussani värähti vienosti piipaten. Siirryin istumaan viereiseen vaunuun, luin viestin (joka sai minut jälleen hymyilemään) ja vastasin siihen. Suljin hetkeksi silmäni ja antauduin vietäväksi.
Seuraavan aseman jälkeen konduktööri vihdoin tuli vaunuun, jossa istuin. Ja käveli ohi.. Koska halusin jo nukkumaan, avasin keskustelun tuijottaen loittonevaa selkää.
- Anteeksi..
- Niin?
- Haluaisin ostaa matkalipun.
- Ja minne saakka?
- Jos vaikka Tikkurilaan.. Vieläkö löytyy makuupaikkoja?
- Katsotaampas. Enää on kahden hengen hyttejä. Käykö sellainen?
- Sopii.
- Haluatko ylä- vai alapedin?
- Ylävuode, kiitos.
Konduktööri sormeilee vehjettään hetken ja ilmoittaa hinnan.
- Se tekee sitten X euroa.
Ojennan pankkikorttini vähän hämilläni, mutta en sano mitään. Maksutapahtuma hyväksytään ja allekirjoitan tositteen.
- Hytti on tuossa viereisessä vaunussa. Tulen avaamaan oven.
Seuraan Konduktööriä hyttin ovelle ja sanomme hyvät yöt.
Matkalippu ja paika kahden hengen hytissä kaksi asemaa oikeaa lähtöasemaani myöhemmin maksoi vähemmän kuin istumapaikka. En korjannut virhettä - enkä tuntenut omantunnontuskia. Kiipesin niine hyvineni yläpetille (en koskaan valitse alavuodetta, sillä ylhäällä saa nukkua rauhassa, vaikka joku sattuisi vielä majoittumaan samaan hyttiin) ja kuorittuani ylimääräiset vaatteet aistin tutun värinän tyynyn vieressä. Maltoin mieleni ja asetin herätyksen ennen kuin luin viestin..
(Toim.huom. Merkinnän tapahtumat ovat osittain fiktiivisiä)