Kissojen yö..

Aika usein kuulee sanottavan, että luota intuitioon tai jopa ennusmerkkeihin. Mitäs olet seuraavasta mieltä?

Uinu, uinu, lemmikkini..

Kävin levolle illalla siinä yhdentoista kieppeillä. Säädin herätyksen klo 7:45 ja laskeskelin, että jos saan unen vartissa, ehdin nukkua ihanan pitkän yön. Ja uidud! Juuri kun olin torkahtamassa, soi alivuokraemäntäni (jonka kanssa jaamme muiden neliöiden ohella myös makuukammarin vaatimattoman pinta-alan) puhelin renkutuksella, joka hiljaisena hetkenä kuulosti WW III:lta. Kuuntelin puhelua noin kolme varttia, jonka jälkeen diibadaabasta, lemmekkäistä sanoista ja naurunkiherryksestä (onhan se kivaa, kun toinen on onnellinen, mutta..) turtunut pääni viimein toipui laittomasta toiminnosta ja sai nauhavarmistuksen päälle.

Vieraanamme Sébastien Loeb ja Carlos Sainz?

Keskellä yötä alkoi mieletön ralli. Kissat ravasivat kaksion ympäri ja pomppasivat aina välillä sängyn jalkopäästä kiipeilypuuhun, josta matka raapimisvimman jälkeen jatkui ovenkarmin kautta eteiseen ja oletettavasti olohuoneen ikkunaverhoja ylös.. Ei. En todellakaan mennyt katsomaan. Selinmakuulla vein kädet tyynyn reunojen alle ja painoin kyynärpäillä pehmustetta korville. Mouru kuului läpi ja kirosin puoliääneen kun en muistanut ottaa Eareja mukaan. No, kai se erikoiskoe loppui aikanaan - uni ainakin jatkui jossain vaiheessa.

Terapian tarpeessa

..Kunnes heräsin turkismielenosoitukseen. Silmät, nenä ja suu täynnä karvoja pyristelin eroon alienista joka poti neliraajakouristushalvausta kasvojeni päällä. Otin riskin ja samalla kunnon otteen kollin niskavilloista - ja siirsin sen "äärettömän hellästi" sivummalle. Käänsin kylkeä ja päätin sinnikkäästi jatkaa unta, joka kuitenkin oli tiessään. Vaikka puristin ripset tiiviisti toisiaan vasten, ei Sinistä enää näkynyt. Avasin silmäni ja tarkistin ajan.. 06:31. Just.

Nousin ja kävin pesulla samalla kun kahvi valmistui. Majoittauduin kahvikupin kanssa vessan suojaan nyppimään kulmiani ja päätin, että tänään on se päivä. Olen valmis majoittumaan vähän vaatimattomamminkin kunhan vain saan oman rauhan. Ehtii kai sen maailman ihanimman asunnon etsiä vaikka ensi vuonnakin? Aamupäivällä kävin katsomassa yksiötä. Vuokraisännän charmi ei purrut, eli sen puolen voi unohtaa. Samoin kämppiksen =). Ai asunto? No, se oli aika kiva. Kovasti tilanteeseen sopiva.. ja HETI vapaa.