Vastaanotettu ja hyväksytty.

Kirjoitin joskus keskusteluissa, että en millään malta olla kurkkaamatta joululahjojani jos niihin satun jossain komeron kätköissä törmäämään. Lapsena jopa metsästin niitä (voi sitä löytämisen riemua!) ja aiheutin vanhemmilleni suunnatonta päänvaivaa kekseliäisyydelläni kun joutuivat käyttämään rutinoituneen virkaihmisen mielikuvituksen rippeitä miettiessään uusia piilopaikkoja.

Eilen hain postista minulle osoitetun lähetyksen, jota kuljetin mukanani yli kuusi tuntia sitä avaamatta. Ensimmäisen puolituntisen tuojotin sitä kahvilan pöydässä ja sormenpäitä poltellen (ei se espresso ihan niin kuumaa ollut) mietin että mitä sen kanssa teen. Päätin kerrankin malttaa mieleni ja odottaa.

Koko illan paketti oli "tiellä". Tuuppasi itsensä näköpiiriin ja yritti häiriköidä kaikin mahdollisin keinoin. Ainakin seitsemän kertaa olin ihan vähällä teurastaa pahvilaatikon, mutta kestin piinan.. Vaikka täytynee tunnustaa, että punnitsin laatikkoa kädessäni, ravistin, kuuntelin.. taisin jopa nuuhkia sitä saadakseni edes aavistuksen sisällöstä.

Kello oli yli 23, kun olosuhteet muuttuivat suotuisiksi laatikon sulkevan teipin leikkaamista varten. Ihan hiljaiseksi en kannen avattuani mennyt, mutta pari sivuttua asiaa sai uuden merkityksen.

Kuittaan oman tulkintani mukaan neliosaisen tehtävän vastaanotetuksi ja paneudun siihen intohimoisesti ja sen vaatimalla arvokkuudella. Osatehtävä A on pienen kertauksen jälkeen aika hyvin hanskassa - vai pitäisikö puhua sukista? B-vaiheen aikatauluun en itse voi kovinkaan paljon vaikuttaa, mutta tiedän jo miten haluan sen toteuttaa.. Tehtävän C-osa on vaikea, mutta uskon selviytyväni myös tästä osiosta kunnialla. Viimeinen, eli osa D - ehkä kaikkein haasteellisin ja silti ajatuksena miellyttävin.

Matka jatkuu.