Vierasesine asujaimistossa

Kotiini saapui eilen määrittelemättömäksi ajaksi vaihdokki. Annoin oman vehkeeni lainaan kaverille, joka tarvitsee erinäisistä syistä hetkeksi pienempää ja tilalle sain jöötin, joka (varmaan omasta mielestään ylväänä) seisoo nyt tuossa pöydällä.

Aika harvoin olen omaanikaan käyttänyt, joten periaatteessa olisin ehkä tullut toimeen kokonaan ilman, mutta kun tuo mustanpuhuva esine aikansa minua tuijotti, en voinut vastustaa kiusausta, vaan käynnistin sen.
Kuulun siihen kansanryhmään, joka tutustuu uusiin asioihin kaikkia aisteja käyttäen. Kosketteleminen alkaa heti tilaisuuden tullen ja kun lähietäisyydelle pääsee, voi tutkimusobjektiksi joutunut kokea olonsa jopa tukalaksi. Alku-ujoudesta päästyäni olen varsin rohkea ja käyn estottomasti selvittämään mitä uusi tuttavuus voi minulle tarjota.

Mukana ei tullut käyttöohjetta, ja tehtävä osoittautui haasteellisemmaksi kuin olin alun alkaen ajatellut. Silmämääräisen tarkistuksen tein puhdistaessani esineen huolellisesti. Kaikki näytti olevan päällisin puolin kunnossa. Laitteen käynnistäminen ja virran katkaiseminen onnistuivat helposti, mutta kakskasissa on mahdollisuus säätöihin, joita omassa perusversiossani ei ole ollenkaan. Vaikka muutakin tekemistä olisi ollut, vietin pitkähkön iltapäivähetken tunnelmoiden ja tulokkaaseen tutustuen. Perustoiminnot selvitin helposti, mutta omistaja oli kertonut, että laitteeseen voi määrittää käynnistämisen yhteydessä käyttöön otettavat oletusasetukset; mm. käyttöön otettava toiminto ja ..öh.. voimakkuus. Yritin, mutta en päässyt puusta pitkälle.

Jouduin keskeyttämään privaatipuuhasteluni kun ystävä pistäyty yllättäen kahville. Menin hieman nolona avaamaan ulko-oven ja tuulikaapissa halailun jälkeen siirryttiin sisätiloihin.
"Ohhoh.. Mitäs sulla täällä on?" Kuului lähes välitön kommentti. "Aika iso sun makuun, vai?" Jos tapanani olisi punastella, olisin sen varmaan tehnyt. "Sitäpaitsi luulin, että et juuri käytä näitä.." Totesi ystäväni hivellen himmeänmustaa pintaa ja katsellen minua inhottavan syyttävästi hymyillen.
Yritin selitellä vaihtokauppaa ja siitäkös hän innostui - varsinkin kun kuuli että vaihtokaupan toinen osapuoli oli mies. "Mihin se sitä tarvitsee? Eikö miehet aina halua mahdollisimman suuria leluja?" Jotenkin sain puheenaiheen käännettyä arkisempiin asioihin ja nieleskellessäni pitkää lattea mietin, että olisi kai viisainta kätkeä vehje vaikka vaatehuoneen hämärään.

Audienssin päätyttyä kävin tutustumassa laitevalmistajan nettisivuihin. Pariin malliin oli saatavana käyttöohje pdf-tiedostona, mutta ei tietenkään siihen, joka minulla oli hallussani. Sen sijaan selvisi, että kyseessä on aika harvinainen malli! Päätin lähestyä valmistajaa sähköpostitse ja tiedustelin muutamin korulausein mahdollista manuaalia.

Myöhemmin illalla kävin räpläämään tulokasta uudella innolla, mutta vaikka sain laitteen jo tottelemaan itseäni aika mukavasti, en ollut tyytyväinen; en nimittäin pidä siitä, että vehje käynnistyy "nupit kaakossa" - eihän siitä tule pidemmän päälle mitään. Joskus on kiva kun kukaan ei huomaa mitä tapahtuu. Nooh. Odottelen valmistajan yhteydenottoa ja yritän sen aikaa pitää näppini kurissa.

(Ehkä maltan, oletettavasti en.. Pieni voitto sekin, että saisin asian ihan itse selvitettyä.)